Yhteisö, joka mielletään neutraaliksi, on näinä vastakkainasettelun aikoina arvossaan. Tällaista neutraalisuuteen perustuvaa luottamusta voidaan nimittää piileväksi pääomaksi – arvostukseksi, joka ei näy toiminta- ja taloussuunnitelmassa tai tilinpäätöksessä, mutta joka saattaisi olla hyödyllistä tiedostaa ja kirjoittaa näkyviin.
Tutkimustilanne
Miten kansalaiset luottavat museoihin? Suomessa tilannetta on tutkittu verrattain vähän. Akavan Erityisalojen ja Museoalan ammattiliiton toimeksiannosta tehtiin kotitalouspaneelin kautta “Suomalaisten käsityksiä museoista” -tutkimus vuonna 2019. Tutkimuksen lähtökohdat ovat nähdäkseni enemmän edunvalvonnassa kuin tieteellisessä tutkimuksessa. Lopputulokseksi saatiin kuitenkin, että luottamus suomalaisiin museoihin on vahvaa.
Uraa uurtava selvitys museoista ja niihin liittyvästä luottamuksesta on American Alliance of Museumsin toimeksiannosta vuonna 2021 julkaistu “Trust in Museums” -tutkimus. Käsittelen tässä kuitenkin eurooppalaista tutkimusta, Saksan valtionmuseoiden tutkimuslaitoksen (Forschungsinstitut der Staatlichen Museen zu Berlin – Stiftung Preußischer Kulturbesitz) tekemää tutkimusta.
Siinä mainitaan esikuvana Trust in Museums -tutkimus. Selvitys kertoo olevansa ensimmäinen laatuaan oleva tutkimus, johon on kerätty väestöä edustava otos Saksasta. Sen tarkoituksena on vahvistaa empiirisillä tiedoilla se luottamuspotentiaali, joka piilee Saksan yli 7 000 museossa. Otoskoko oli 1 070 täydellistä haastattelua, joiden kesto oli keskimäärin 8,3 minuuttia.
Berliinissä toimiva tutkimuslaitos on ymmärtääkseni arvostettu toimija. Suomesta Museovirasto on tehnyt laitoksen kanssa hankeyhteistyötä, ja itsekin olen istunut jossain hankkeeseen liittyvässä seminaarissa. “Piilevä pääoma: Luottamus museoihin Saksassa” (Das verborgene Kapital: Vertrauen in Museen in Deutschland) on julkaistu vuonna 2024.
Museoiden piilevä pääoma Saksassa
Tutkimus näyttäytyy luotettavana. Toki aivan ilmeisesti tutkijoiden käsitys maailmasta ja Saksasta on liberaalin demokratiakäsityksen mukainen: nykyinen tai jonkin aikaa sitten vallinnut yhteiskuntamalli nähdään oikeanlaisena ja se halutaan säilyttää tai palauttaa. Tuloksista siten haetaan potentiaalia siihen, miten kansalaisyhteiskuntaa tulisi vahvistaa. Myös tutkimuksesta esiin nostetuissa saksalaisen median arvioissa on pidetty tärkeänä, että luottamuspääoma tulisi juuri nyt, Saksan levottomassa poliittisessa ilmapiirissä, hyödyntää yhteiskunnallisten kuilujen ylittämiseksi ja demokraattisten arvojen tukemiseksi.
Tutkimuksen perusteella museot nauttivat Saksan väestön keskuudessa suurempaa luottamusta kuin tieteen tekijät ja media. Itse asiassa luottamusvertailussa museot sijoittuvat toiseksi heti perheen ja ystävien jälkeen. Kirkko taas oli yksi vähiten luotetuista instituutioista. En tiedä, olisiko näin myös Suomessa. Voi olla, että viime vuosien hyväksikäyttöskandaalit ovat heikentäneet luottamusta Saksan kirkkoihin. Siellä kannattaa joka tapauksessa olla huolissaan tuloksista. Kirjastojen luottamusta en huomannut tässä tutkimuksessa tutkitun. Voisi ajatella, että se olisi myös voinut nousta korkealle arvostuksessa.
Tutkimus osoittaa, että museoihin luotetaan kautta linjan. Luonnontieteelliset museot ovat kärkipäässä, taidemuseot ovat keskimääräisellä tasolla. Jos tällainen tutkimus tehtäisiin Suomessa, veikkaanpa, että täälläkin Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus nousisi luottamusindeksin kärkipäähän. Luottamus oli hyvällä tasolla kaikissa tutkitussa ryhmässä, myös maahanmuuttajien ja eri poliittisten ryhmien osalta. Myös oikean laidan AfD:ssa luotettiin museoihin, ei tosin aivan yhtä paljon kuin muissa puolueissa.
Miksi museoihin luotetaan?
Luottamus museoihin perustuu tutkimuksen mukaan kolmeen päätekijään. Ensimmäinen on faktapohjaisuus: ihmiset uskovat, että museot esittävät tietoa tosiasioihin perustuen. Toinen tekijä on autenttisuus: museot esittelevät alkuperäisiä ja aitoja esineitä. Kolmas luottamuksen tekijä on neutraalisuus: museot koetaan neutraaleina ja puolueettomina toimijoina. Tämä neutraalisuuden käsitys on tutkimuksen mukaan keskeinen luottamuksen lähde.
Neutraalisuuden korostaminen nostaa heti pohdittavaksi kysymyksen siitä, voiko museo ottaa kantaa tai vaikuttaa (poliittisten) päämäärien suuntaan esimerkiksi näyttelyillään. Voivatko esimerkiksi syrjinnän vähentämiseen tai luontokadon estämiseen herättelevät näyttelyt olla neutraaleja? Esimerkkinä Valokuvataiteen museon rotusyrjintää käsittelevä Näkymätön rotu -näyttely Kaapelitehtaalla. Näyttelyssä kuva-aineisto järkyttää ja teksteissä Valkoinen rotu ja Musta rotu kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla. Näyttely ei todellakaan ole neutraali, mutta on mielestäni selvää, että tällaisia näyttelyitä tarvitaan.
Saksalainen tutkimus on kuitenkin havainnut mahdollisen ristiriidan ja tutkii myös tätä. Kyselyvastausten perusteella asukkaat sallivat museoille kannanoton ja toimintaehdotusten antamisen. Perusteena on, että museoilla katsotaan olevan siihen riittävä osaaminen ja uskottavuus. Tutkimusinstituutti kuitenkin antaa ohjeeksi, että museoiden tulee käyttää tätä vastuullista roolia varovaisesti ja olla tietoisia siitä, että luottamus perustuu neutraaliuden peruskäsitykseen. Tätä neutraaliutta ei saa horjuttaa, sillä luottamus on vaikeasti ansaittua, mutta nopeasti menetettyä pääomaa.
Yhteisellä leirinuotiolla
Tutkimus nostaa esiin myös vaihtoehdon, että museot olisivat julkisista instituutioista riittävän harmittomia, jotta niihin voidaan luottaa. Toisaalta pohditaan, oli niin tai näin, että niiden ominaisuus konsensusinstituutioina, “yhteiskunnallisen leirinuotion instituutiona”, on valtava potentiaali lisääntyvän polarisaation aikakaudella.
Näinä vähentyvän julkisen rahoituksen aikoina museoiden, kuten muidenkin kulttuurialan toimijoiden, on hyvä nostaa esiin oma tarpeellisuutensa. Kun investoinneista tai rahoituksesta keskustellaan, tässä vielä Saksan tutkimusesimerkistä poimittuna kolme pointtia powerpointteihin tai strategiaseminaareihin:
- Kansalaiset ja muut asukkaat luottavat vahvasti museoihin
- Poliittiset äärilaidat ja maahanmuuttajatkin luottavat museoihin – hyödynnetään sitä
- Polarisaation vahvistuessa tarvitaan yhteisiä, neutraaleja leirinuotioita