Viimeisen kahden ja puolen vuoden ajan Riitta Rajalin on toiminut projektipäällikkönä Kansallisgallerian taideteossäilytystilojen muuttohankkeessa. Hänen valvovan silmänsä alla on pakattu teoksia uudelleen, tarkistettu inventaarionumeroita ja muutettu aineistoja seitsemästä säilytystilasta yhteen uuteen ja ajanmukaiseen tilaan. Vuoden 2025 päättyessä Riitta voi huokaista ja yli 15 000 teosta lepää uusissa, teosturvallisissa olosuhteissa.
”Siirrettävinä ovat olleet maalaukset, veistokset, paperivedokset ja arkisto. Nyt siirretään vielä viimeisiä pastelliteoksia. Muuton lisäksi hankkeeseen kuuluu paljon muutakin, kuten teosten turvallisempaa pakkaamista ja luettelointitietojen päivittämistä. Nyt muutetuille teoksille on määritellyt olosuhteet ja uudet säilytysratkaisut.”
Ongelmanratkaisu
Rajalinilla on takanaan pitkä ura nykytaiteen kokoelmien parissa. Hän ollut aina kiinnostunut käsillä tekemisestä ja teknisistä asioista, joten alkujaan hän opiskeli puusepäksi, puuartesaaniksi, ja sitten rakennusmestariksi. Hän on työskennellyt Pohjoismaisessa taidekeskuksessa, Svenska Teaternissa ja rakennuksilla. Vuodesta 1998 Rajalin toiminut muun muassa kokoelmamestarina, registraattorina ja projektipäällikkönä Valtion taidemuseossa, joka myöhemmin muuttui Kansallisgalleriaksi.
”Museoala on kiehtonut, koska tehtäväkenttä on laaja ja ongelmanratkaisua tarvitaan. Uskon, että organisointitaito on osittain synnynnäinen eikä sitä voi täysin oppia. Minulla on ollut siitä paljon hyötyä. Kun kuulen ongelmasta, mieleeni tulee heti kolme ratkaisuvaihtoehtoa. Urani on edennyt niin, että kun olen esittänyt ratkaisun, minulle on annettu projekti hoidettavaksi. Aluksi ihmettelin, miksi muut ovat hiljaa, mutta tajusin, että jos tarjoaa ratkaisun, saa myös vastuun. Se on ollut luottamuksen osoitus, ja olen vienyt hankkeet loppuun.”
Registraattorin tehtävässä Rajalinin päätehtävä oli organisoida taideteoksia Kiasmaan eri puolilta maailmaa. Hän on tottunut taklaamaan suuriakin esteitä ja vastaamaan nykytaiteen materiaalien ja moninaisuuden asettamiin haasteisiin.
”Nykytaide voi olla hyvin monimuotoista: yksi teos voi vaatia kaksi täysperävaunua kuljetukseen. Materiaalit voivat olla mitä tahansa orgaanisista aineista lähtien. Vaikka tällä hetkellä työn alla olevassa projektissa siirrettävää on paljon, ei vaikeusaste ole yhtä suuri kuin registraattorin työssä. Taiteilijoilta voi olla vaikea saada mittoja tai tietoa teoksen sijainnista, joskus teos ei ole edes valmis, vaikka kuraattori on sopinut sen näyttelyyn.”
Muutos
Rajalin ei ole nähnyt kahta samanlaista työpäivää lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Vaihtelevuus on arkea, vaikka kokoukset sekä tiimin työtehtävien suunnittelu rytmittävätkin päiviä ja viikkoja.
”Päiviä ei voi aikatauluttaa liian tiukasti, sillä yksi puhelinsoitto voi muuttaa kaiken. Muutos voi olla pieni yksityiskohta tai iso asia, joka vaikuttaa kaikkiin suunnitelmiin. Käytämme ilmaisua ”tulipalojen sammuttaminen”, mutta emme tietenkään kirjaimellisesti, vaan tarkoittaen tilanteita, joihin on reagoitava heti. Silloin täytyy ymmärtää, mihin kaikkeen muutos vaikuttaa ja kenelle siitä pitää tiedottaa tai kenen kanssa neuvotella.”
Rajalinin on uransa aikana kasvanut taitavaksi suurten kokonaisuuksien johtajaksi. Hän hyödyntää pitkää kokemustaan ja hahmottaa nopeasti muutosten vaikutukset sekä niiden ulottuvuuden koko ketjuun.
”On tärkeää välttää lillukanvarsia eli pieniä yksityiskohtia, jotka vievät huomion pois kokonaisuudesta. Päätöksentekokyky on olennaista asiantuntijatyössä. Olen pohtinut paljon itseohjautuvuutta, joka ei mielestäni sovi kaikille. Liika vapaus voi toisinaan johtaa siihen, että hankalat asiat jäävät tekemättä.”
Priorisointi
Rajalinin keskeinen havainto museomaailmasta on, ettei se ole staattista pölyjen pyyhkimistä. Registraattorina hän saattoi suunnitella kaiken tarkasti lentokonevarauksista rahtitiloihin, kunnes taiteilija ilmoitti muuttuneet mitat ja koko prosessi alkoi alusta.
”Siinä menee viisi minuuttia harmitellessa, ja sitten aloitetaan alusta. Onneksi kokemuksen myötä oppii, ettei kannata jäädä ihmettelemään, vaan ryhtyy heti toimeen ja tekee uudet suunnitelmat. Muutoksia tulee jatkuvasti monesta suunnasta. Siksi sanon aina, että suunnitelmat kannattaa tehdä noin 80 prosenttisesti valmiiksi. Loput 20 prosenttia on varattava yllätyksille. Koskaan tiedä, mihin kohtaan ne osuvat.”
Rajalinin mukaan kiireen käsite saa liian suuren vallan museoissa ja sitä käytetään liian usein perusteluna tekemisien valikoinnissa.
”En vähättele kiirettä, mutta sen alle mennään liian helposti. Tärkeämpää olisi priorisointi. Lisäksi virheiden salliminen itselle ja työyhteisössä on tärkeää. Kun tehtäviä on paljon yhtä aikaa, ei voi aina tehdä kaikkea täydellisesti. Armollisuus on tärkeää, ettei tarvitse kiemurrella syyllisyydessä pienten virheiden takia.”
Kansainvälisyys
Rajalinille kansainväliset verkostot ovat olleet tärkeitä koko uran ajan. Registraattorina työskennellessään hän osallistui usein kansainvälisiin konferensseihin, joissa tapasi niin kollegoita kuin huolintaliikkeiden edustajia.
”On ollut silmiä avaavaa huomata, että tietyt lainalaisuudet toistuvat kaikkialla. Niitä ei kannata yrittää muuttaa, vaan hyväksyä ja toimia niiden puitteissa. Se säästää energiaa ja estää turhautumista. Samalla voi olla ylpeä siitä, miten hyvin asiat ovat omassa museossa ja meillä Suomessa.”
Tulevat viikot pitävät Rajalinin kiireisenä. Päivät kuluvat hankkeen loppuun saattamiseen, loppuraporttien laatimiseen ja hankkeen esittelyyn eri tahoille. Lisäksi on tiedossa juhlaa: läksiäislounaita ja pikkujouluja. Juhlapuheita tärkeämpänä Rajalin pitää kuitenkin arjen kiitoksia.
”Olisi tärkeää, että työtoverin tekeminen huomioitaisiin arjessa. Kun kiitos tulee ihmiseltä, joka ymmärtää työn vaativuuden, on se arvokkaampaa kuin juhlapuheet.”
Rajalin jää lomalle joulukuun puolenvälin tienoilla ja sen jälkeen eläkkeelle. Hän odottaa lisääntyvää vapaa-aikaa innolla.
”Lähden ystävien kanssa tammikuuksi Espanjaan. Harrastan moottoripyöräilyä intohimoisesti, ja nyt voin lähteä reissuille ilman lomarajoituksia. Olen ajanut Euroopassa ja Norjassa, ja nyt on sovittu Berliinin reissu toukokuun loppuun. Muita tulevan ajokauden suunnitelmia tehdään jo näillä näppäimillä. Se tuntuu ihanalta.”