Museoiden arjessa sosiaalinen vastuullisuus näkyy vahvana. Tasa-arvo, syrjimättömyys ja saavutettavuus ovat osa alan identiteettiä, ja tekijät ovat eettisistä arvoistaan ylpeitä. Syystäkin. Silti kysymys kuuluu: riittävätkö nykyiset toimet kestävyysmurroksen ratkaisemiseen? Luontokadon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia menetyksiä kompensoimaan tarvitsemme suuria tekoja.
Suomen museoliiton vastuullisuustyössä harppaus eteenpäin
Toteutimme Museoliitossa syksyllä 2025 ja alkuvuodesta 2026 vastuullisuustyön kehittämishankkeen, jossa pohdimme kehittämistarpeita toimintamme vastuullisuuteen liittyen. Ideoimme yhdessä käytännön tapoja tehdä enemmän ja konkreettisemmin toimia ympäristön ja sosiaalisen vastuullisuuden eteen. Laskimme myös vuoden 2024 osalta yhdistyksen toiminnan hiilijalanjäljen.
Hanke osoitti selvästi, että kiinnostus kestävään kehittämiseen alalla on suuri. Vuoden 2024 Museopäivien osallistujille lähetettiin matkustuskysely, johon saimme vastauksia huomattavasti yli odotusten. Tämä kertoo siitä, että alan ammattilaiset haluavat aktiivisesti olla osana ratkaisua kestävämmän, vastuullisemman ja turvallisemman museoyhteistyön rakentamisessa.
Museoiden perustehtävästä ilmastokriisin ratkaisijaksi
Museoiden perustehtävä on toimia yhteiskunnan muistina: kerätä, säilyttää ja tulkita kulttuuri- ja luonnonperintöä. Tehtävä on tärkeä, mutta juuri nyt se vie lähes kaikki museoiden käytettävissä olevat resurssit. Kun rahaa on niukasti, ympäristövastuulliset kehittämisponnistelut nähdään helposti toimintoina, jotka voidaan siirtää myöhemmäksi. Ilmastokriisi ei kuitenkaan odota.
Vastuullisuustyötä tehdään museoissa vaihtelevin tavoin. Välillä se on yksittäisten henkilöiden ponnisteluihin nojaavaa työtä ja satunnaisia yhteishankkeita. Toisinaan taas pitkäjänteistä edelläkävijyyttä ja kestävän kehityksen aatteen tuomista organisaation toimintaan kaikki toiminnot läpileikkaavalla tavalla. Viestinnän rooli on tärkeä, sillä työ kannattaa tehdä näkyväksi. Täysi potentiaali edellyttää kuitenkin meiltä kaikilta systeemistä eli kokonaisvaltaista muutosta.
Ympäristö- ja säilyttämisvastuun ristiriita
Museot tarjoavat ainutlaatuisen ympäristön pohtia sitä, mitä jätämme perinnöksi tuleville sukupolville. Tulevaisuusnäkymien rakentaminen on osa museoiden kykyä lisätä ymmärrystä, ja myös luoda toivoa. Samalla ala joutuu katsomaan kriittisesti omaa ekologista jalanjälkeään: kokoelmien säilytysolosuhteet, rakennusten energiankulutus ja matkustaminen muodostavat merkittäviä päästöeriä.
Viime vuosina museoala onkin ottanut merkittäviä askelia. Alan eurooppalainen verkosto NEMO julkaisi 2023 julkilausuman, jossa todetaan, ettei kokoelmia voida enää säilyttää perinteisin tavoin, koska se ei ole ilmaston kannalta kestävää. Tämä oli alalle historiallinen askel ja muutti monen ajattelua ja, mikä tärkeämpää, myös toimintatapoja.
Yhdenvertaisuus on vastuullisuutta – irtaudutaan rohkeasti omista kuplista
Vastuullisuus ei ole vain ympäristötekoja. Polarisoituneessa ajassa museot voivat vahvistaa demokratiaa ja sivistystä tarjoamalla turvallisen paikan erilaisille näkemyksille ja tarinoille. Samalla on tunnustettava, että kulttuuripalvelujen käyttäjät ovat edelleen liian samankaltaisia.
Maahanmuuttajat, kielivähemmistöt, ikäihmiset, neurokirjon henkilöt, liikuntarajoitteiset sekä vähävaraiset jäävät usein kulttuuripalvelujen ulkopuolelle. Jos yleisö ei pääse museon luo, museon on mentävä yleisön luo – heidän ehdoillaan. Tämäkin on kestävää kehitystä osallisuuden lisätessä hyvinvointia ja vähentäessä eriarvoisuutta.
Yrityksiltä voidaan oppia, mutta museot tuovat pöytään luovuuden
Yritysmaailma on ottanut kestävyysraportoinnin vakavasti: kaksoisolennaisuusanalyysit, elinkaariajattelu ja vastuullisuuden mittarit ovat arkea. Museoala ei ole velvoitettu samoihin standardeihin, mutta paine kasvaa. Yrityksiltä voidaan oppia muun muassa palvelumuotoilua, tavoitteiden asettamista ja vaikuttavuuden läpinäkyvää raportointia.
Silti museoilla on valtti, jota yrityksillä ei ole: valtava määrä kulttuurista luovuutta ja kykyä herättää keskustelua. Museot voivat tehdä kestävyyshaasteet näkyviksi tavalla, joka koskettaa ihmisiä.
Kestävämpi tulevaisuus on jo ulottuvillamme
Vaikka resurssipaineet ovat kovat ja poliittinen ilmapiiri kulttuurille haastava, syytä optimismiin on. Viime aikojen ympäristöuutiset kertovat suunnanmuutoksesta. Ilmastopäästöt ovat taittumassa, uhanalaisten lajien kannat elpyvät ja uusiutuvan energian osuus kasvaa. Tämä vahvistaa myös museoiden viestiä. Muutos on mahdollinen, kun siihen panostetaan.
Museoliitossa käynnistyy keväällä 2026 Nesslingin Säätiön mahdollistamana hanke, joka vauhdittaa alan kulttuurista kestävyysmurrosta. Hanke tarjoaa tulevaisuusperintöverkostoon liittyville ammatillisille museoille ainutlaatuisen tilaisuuden kehittää omaa tulevaisuus- ja kestävyysosaamistaan.
Museot voivat olla kestävän tulevaisuuden rakentajia, mutta vain, jos niillä on siihen resurssit. Uskallammeko investoida niihin instituutioihin, jotka pitävät huolta menneestä ja rakentavat toivoa tulevaan?
Kirjoittaja: Heidi Katajamäki on tehnyt Suomen museoliitossa elokuusta 2025 alkuvuoteen 2026 ulottuvan vähähiilisyyden asiantuntijan opintoihin liittyvän harjoittelutyön. Työhön kuului Museoliitto-konsernin vastuullisuuden kehittämisen projekti ja yhdistyksen hiilijalanjäljen laskeminen vuodelta 2024.