Mitä on tulevaisuusperintö ja mihin sitä tarvitaan? Kyse on yksinkertaisesti aineettoman kulttuuriperinnön ytimestä, yhteisöissä ja yhteisöjen kanssa kehitettävistä taidoista ja teoista. Vastuullisuudesta, yhteisestä havahtumisesta uudenlaiseen sivistykseen. Ekososiaalisesti sivistyneellä ihmisellä on luonnon ja toisten ihmisten kannalta tärkeitä taitoja, esimerkiksi kykyä ottaa huomioon omien kulutustottumusten ja valintojen seurauksia. Ilmastonmuutos ja elonkirjon kapeneminen lisäävät tällaisen sivistyksen tarvetta, koska me kaikki tarvitsemme nyt elämäntapaamme merkittävää ja tavoitteellista muutosta, joka ohjaa meitä elämään tulevaisuudessa yhdessä muiden lajien kanssa luonnon kantokyvyn rajoissa. Tarvitsemme kulttuurista kestävyysmurrosta.
Museot sopivat erinomaisesti kulttuurisen kestävyysmurroksen edistäjiksi. Mielestäni museon suurin tehtävä on auttaa ihmistä ymmärtämään itseään osana ihmisten ja muiden lajien yhteisöjä, paikkoja, aikoja ja muutosta. Museon voi määritellä prosessiksi tai jopa mielentilaksi, jossa ihmiset pyrkivät yhdessä viisaasti suunnistamaan menneisyydestä tulevaisuuteen. Museo voi olla läsnä missä tahansa, milloin tahansa, ja siksi tavoitella yhteiskunnassa ja yhteisöissä muutoksen ymmärrystä, tulevaisuustaitojen kartuttamista ja ekososiaalista sivistystä.
Museoilla on kyky tarkastella pitkiä aikaulottuvuuksia, kehityskaaria ja laajoja konteksteja. Ne voivat ymmärtää ihmisten arkea ja haasteita eri aikoina, eri paikoissa ja eri yhteyksissä. Yhdessä käyttäjiensä kanssa ne voivat avata uusia näkymiä, luoda ideoita, valaa toivoa ja herättää toimintaan. Museon supervoimiin kuuluu kyky muuttaa menneisyystietoa tulevaisuustaidoksi ja sen myötä kasvattaa ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan ekososiaalista sivistystä.
Muotoiltuani pitkään yhteiskunnallisesti vaikuttavamman dynaamisen museon konseptia ja teoretisoituani museoiden mahdollisuuksia kestävämmän maailman rakentamisessa, luin sattumalta Henry McGhien käytännönläheisen artikkelin Evolving climate change policy and museums (2020). McGhie totesi, että museot ovat tunnistaneet ongelman, mutta tarttuneet toimeen hitaasti. ”The importance of acting now” pisti silmääni ja synnytti ajatuksen suomalaisten ammattimuseoiden Tulevaisuusperintöverkostosta.
Ideaan tarttuivat Museoliitto (hankkeen omistaja), Nesslingin säätiö (rahoittaja), kehittäjäkumppanini Pauliina Latvala-Harvilahti (hankejohtaja) sekä Forum Marinum, Valokuvataiteen museo ja Lusto (kehittäjämuseot). Avaamme museoille pian mahdollisuuden ilmoittautua mukaan Tulevaisuusperintöverkostoon. Seuraathan Museopostia ja tulet juttelemaan, kun tavataan. Tervetuloa tekemään tulevaisuusperintötyötä kanssamme!
Kirjoittaja: Leena Paaskoski on Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Jyväskylän yliopiston museologian työelämäprofessori, jota innostaa museokonseptien kehittäminen ja museoiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kasvattaminen. Viime vuodet Paaskoski on paneutunut museoiden ekososiaalisen sivistystyön kehittämiseen.