Voiko metsäteollisuudesta peräisin olevalla rahalla syntynyt museo olla Suomen vastuullisin?
Kysymys ei ole aivan yksinkertainen. Mäntässä sijaitseva, taidetta ja historiaa esittelevä Serlachius on asettanut tavoitteekseen olla mahdollisimman vastuullinen museo. Sen juuret kuitenkin ovat syvällä suomalaisen metsäteollisuuden historiassa, johon kuuluu merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Juuri tämä tekee Serlachiuksen vastuullisuustyöstä kiinnostavaa.
Teot ratkaisevat
Moni ajattelee museota paikkana, jossa säilytetään menneisyyttä. Todellisuudessa museoiden on yhä useammin otettava kantaa myös tulevaisuuteen. Ilmastonmuutos, luonnonvarojen käyttö, saavutettavuus ja yhteiskunnallinen vastuu koskettavat kulttuurilaitoksia siinä missä muitakin organisaatioita.
Serlachiuksen tarina alkaa metsistä. Paperi ja sellu loivat aikanaan vaurauden, jonka ansiosta Mänttään syntyi merkittävä taidekokoelma ja myöhemmin yksi Suomen tunnetuimmista museoista. Teollinen kehitys ja siihen perustuva kulttuurinen kukoistus eivät kuitenkaan tapahtuneet ilman seurauksia. Vielä 1970-luvulla Mänttä tunnettiin yhtenä Suomen saastuneimmista teollisuuspaikkakunnista.
Tänään sama paikkakunta tunnetaan taiteesta, arkkitehtuurista ja luonto- sekä kulttuurimatkailusta.
Museot puhuvat sisältötarjonnassaan paljon vastuullisuudesta. Monet taiteilijat haluavat näyttelyissään käsitellä ilmastonmuutosta ja vastuullisuuskysymyksiä. Näin museot toimivat mielipidevaikuttajina.
Toisaalta museot myös käyttävät paljon energiaa itse. Taideteokset tarvitsevat tarkasti säädeltyjä olosuhteita, näyttelyitä kuljetetaan ympäri maailmaa ja rakennukset kuluttavat energiaa. Kulttuuriperinnön säilyttäminen jättää väistämättä jäljen ympäristöön.
Siksi ratkaisevaa ovat teot.
Vastuullisuus ulottuu ympäristötekoja laajemmalle
Serlachiuksella olemme halunnet tehdä niitä määrätietoisesti. Toinen museokohteemme, Serlachius Pääkonttori siirrettiin jo pari vuotta sitten geoenergiaan, mikä vähensi rakennuksen energiankulutusta noin 63 prosenttia. Aurinkovoimalla tuotamme itse uusiutuvaa sähköä, ja puistojen kasteluvesi otetaan läheisestä järvestä, mikä on vähentänyt puhtaan veden käyttöä merkittävästi.
Näyttelytuotannossa panostamme kierrättämiseen. Kaupoissamme ja ravintolassamme tarjoamme vastuullisia tuotteita ja lähiruokaa. Museon talouden perusteena oleva sijoitustoiminta toteutuu sekin vastuullisuusperiaatteiden mukaisesti.
Näihin ratkaisuihin on investoitu tätä kirjoittaessani jo noin puolitoista miljoonaa euroa.
Myös matkailun vaikutuksiin on tartuttu. Serlachius houkuttelee vuosittain kävijöitä eri puolilta Suomea keskelle pirkanmaalaista metsämaisemaa. Se tuo alueelle työpaikkoja, yritystoimintaa ja elinvoimaa – mutta samalla myös liikennettä ja päästöjä.
Siksi museo on kehittänyt omia joukkoliikenneyhteyksiään, joiden avulla on kertynyt jo noin 1,5 miljoonaa matkustajakilometriä yksityisautoilun sijaan.
Haluamme tehdä ympäristötyötä järjestelmällisesti. Serlachiukselle on myönnetty kansainvälinen ISO 14001 -ympäristösertifikaatti, jota yleensä käyttävät globaalit suuryhtiöt. Se edellyttää toiminnan jatkuvaa arviointia ja kehittämistä ja tekee vastuullisuustoimenpiteistä osan museon arkea.
Lopulta vastuullisuus on muutakin kuin energiaa, vettä tai hiilidioksidia. Museoiden tärkein tehtävä on säilyttää kulttuuriperintöä, herättää keskustelua ja tarjota uusia näkökulmia maailmaan. Kulttuuriperinnön vaaliminen onkin vastuullisuusteko: museot huolehtivat siitä, että menneisyyden kokemukset, taide ja tarinat säilyvät myös tuleville sukupolville.
Serlachiuksella vastuullisuus ulottuukin muutenkin monin tavoin ympäristöasioita laajemmalle. Esimerkiksi sosiaalinen vastuu näkyy yhteisöjen osallistamisessa, vähemmistöjen äänten esittelyssä sekä pyrkimyksessä tehdä taiteesta ja kulttuurista mahdollisimman saavutettavaa.
Ehkä juuri tällaisissa osittaisissa mutta mahdollisimman kattavissa avauksissa on vastuullisen museon määritelmä. Ei täydellisyydessä, vaan halussa kehittyä. Ei valmiissa vastauksissa, vaan kyvyssä esittää vaikeita kysymyksiä, myös itselleen.
Serlachiuksella emme vain säilytä menneisyyttä. Haluamme haastaa pohtimaan, millaista tulevaisuutta meidän on syytä rakentaa.