EMMA – Espoon modernin taiteen museon museonjohtaja Krist Gruijthuijsen on urallaan tehnyt taidetta, kuratoinut näyttelyitä, perustanut taiteilijoiden järjestön ja pyörittänyt sitä, kehittänyt taidealan koulutusta ja uudistanut taideinstituutin.
”Suurin oivallukseni museoalalla on ollut oppia kaikki nuo asiat paikan päällä, tekemällä. Minulla ei ollut asiantuntemusta niihin ennen kuin tein ne itse.”
Gruijthuijsen kertoo olleensa aina se, joka pyörittää asioita, on vastuussa niistä. Toisinaan hänellä on ollut muita apunaan, toisinaan hän on tehnyt kaiken itse.
Utelias
Työnsä EMMAssa Gruijthuijsen aloitti lokakuussa 2025. Hänen ensimmäinen vuotensa Suomessa on mennyt hyvin nopeasti, koska tekemistä on ollut todella paljon. Uuden museonjohtajan tärkeimpiä tehtäviä on ollut tutustua perusteellisesti EMMA-museoon, jossa on monta erilaista kokoelmaa ja erilaisia tavoitteita.
”Tarvitsen pari vuotta todella ymmärtääkseni, missä olen ja mikä täällä on tarpeen.”
Toinen tärkeimmistä tehtävistä on ollut tutustua museon henkilöstöön. Gruijthuijsen on vieraillut muissa museoissa, tavannut kollegoita ja käynyt taiteilijoiden luona. Hän on tutkinut Espoota sekä työskennellyt sidosryhmien, kuten kaupungin, kanssa.
Yksi haastavimpia asioita on Alankomaista kotoisin olevan Gruijthuijsenin mielestä ollut oppia ymmärtämään suomalaista kulttuuria ja toimimaan osana sitä.
Kunnianhimoinen
Gruijthuijsen kuvailee matkaansa taiteen parissa ja museotyössä ”orgaaniseksi”. Alun perin hän oli taiteilija. 20-vuotiaana hän kiinnostui unohdetuista taiteilijoista, heidän tarinoistaan ja näkyvyyden antamisesta heille. Teokset olivat käsitteellisiä ja performatiivisia. Usein niissä pohdittiin, onko jokin asia taidetta vai jonkun elämää.
21-vuotiaana Gruijthuijsen alkoi kuratoida näyttelyitä ja tehdä muutenkin enemmän yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Silloin hän perusti järjestön, Kunstvereinin Amsterdamiin, josta myöhemmin siirtyi töihin muihin organisaatioihin.
”Joka kerta minua on pyydetty uudistamaan jotain.”
Kun hän oli 30-vuotias, hänet pyydettiin uudistamaan Amsterdamissa sijaitsevan Sandberg Instituutin kuvataiteen maisteriohjelma. 35-vuotiaana hänestä tuli Berliinissä sijaitsevan KW Institute for Contemporary Artin johtaja.
”Minua pyydettiin uudistamaan koko instituutti.”
Kaikki Gruijthuijsenin uralla ei ole ollut suunniteltua, esimerkiksi Suomeen muutto ja museonjohtajaksi ryhtyminen täällä. EMMAssa häntä veti puoleensa se, että kyseessä on kunnianhimoinen museo. Pääkaupungin laitamilla sijaitseva EMMA näyttäytyy Gruijthuijsenille myös eräänlaisena altavastaajana – mutta hyvin kunnianhimoisena altavastaajana. Gruijthuijsen tunsi, että hän ja EMMA voivat hyötyä toisistaan.
Muutos
Gruijthuijsen arvelee, että asia, jota kaikki eivät tiedä museonjohtajan työstä, on se, miten paljon vastuuta siihen kuuluu. Museonjohtajan pitää olla jatkuvasti tavoitettavissa, usein myös iltaisin. Gruijthuijsen on myös EMMAn toimitusjohtaja, jolloin hänellä on paljon taloudellista vastuuta museosta.
”Se, että uskon tähän, antaa minulle energiaa tehdä kaikkea tätä.”
Ohjelmaa suunnitellessaan Gruijthuijsen työskentelee kontekstisidonnaisesti. Hän reagoi siihen, mitä museosta ja ympäristöstä oppii niitä tutkiessaan. Tietyt asiat tulevat hänen mukanaan aina. Niitä ovat esimerkiksi feministinen lähestymistapa ja taiteen ja taiteilijoiden pitäminen etusijalla museotyössä.
”Minulle on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä taiteilijoiden kanssa ja miettiä, miten voimme olla avuksi heille. Etsimme EMMAan taiteilijoita, joiden kehitykseen voimme antaa merkittävän tuen.”
Taiteilijat, joilla on näyttelyitä EMMAssa vuosina 2029 ja 2030 on valittu.
”Meillä on neljästä viiteen vuotta aikaa työskennellä heidän kanssaan, mikä on epätavallista.”
Taiteilijoita tuetaan paitsi taloudellisesti ja näkyvyyttä antamalla, myös henkisesti esimerkiksi yhteisissä keskusteluissa.
Taika, tuntematon
Mikäli museon ja taiteilijan yhteistyö onnistuu, museon kävijät tuntevat sen, Gruijthuijsen näkee.
Yksi hänen tavoitteistaan on tehdä museosta elämyksellinen paikka. Hän haluaa, että EMMAssa voi tutkia taidetta, muotoilua ja arkkitehtuuria, kuunnella musiikkia, lounastaa, nauttia luonnosta ja jopa saunoa. Museonjohtaja haluaa ohjelman olevan alueellinen, tuntuvan paikallisille tutulta. Samalla hän haluaa ohjelman olevan niin kunnianhimoinen, että se vetää puoleensa väkeä kansainvälisesti.
Itselleen Gruijthuijsen toivoo sosiaalista elämää Suomessa. Alussa hän mietti jatkuvasti matkustamista ystävien ja perheenjäsenten luo.
”Nyt olen hiljalleen hyväksymässä, että olen täällä. Olen rakentanut tuttavuuksia.”
Gruijthuijsenista näyttää, että suomalaiset ovat tiivis yhteisö. Hän toivoo, että hän pääsisi yhteisöön sisälle.
”Olen ollut kärsimätön, odottanut heti merkittävää sosiaalista elämää, mutta Suomessa sen löytäminen vie aikaa.”