EMMA – Espoon modernin taiteen museossa tasapuolisesti, rinnakkain käytettävät kielet ovat suomi ja englanti. Henkilöstöpäällikkö Jenny Kupiainen-Särkilahti kertoo kaksikielisyyden tarkoittavan, että työyhteisön sisäiset asiat, muun muassa materiaalit, valmistellaan suomen ja englannin kielillä. Tilanteissa, joissa työyhteisön jäsenet keskustelevat, käytettävä kieli valitaan sen perusteella, ketä on paikalla ja mitä kieliä he hallitsevat.
”Jos tilanteessa on henkilö, joka ei puhu suomea ja toinen, joka ei puhu englantia, käännämme keskustelua toisillemme esimerkiksi käyttämällä erilaisia käännöstyökaluja.”
Työyhteisön siirtymistä kaksikieliseksi aloiteltiin EMMAssa vuoden 2024 loppupuolella. Silloin oli auki ensimmäinen haku EMMA-Saastamoinen Curatorial Fellowship -ohjelmaan. Kolmivuotisessa ohjelmassa EMMA-museo ja Saastamoisen säätiö kutsuvat vuosittain kansainvälisen kuraattorin Suomeen, EMMAan, tekemään Saastamoisen säätiön taidekokoelmaa käsittelevää tutkimusta ja työskentelemään osana työyhteisöä.
Työyhteisön siirtymistä kaksikieliseksi vauhditti se, että museonjohtajana aloitti lokakuussa 2025 Alankomaista kotoisin oleva Krist Gruijthuijsen.
Käytännöt kehittyvät erilaisista kokemuksista kuulemalla
Kaksikielisyys vie paljon työaikaa, kertoo Kupiainen-Särkilahti. Siihen oltiin tietysti varauduttu, mutta se, kuinka paljon aikaa kahdella kielellä toimiminen käytännössä vaatii, on silti yllättänyt työyhteisön. Kupiainen-Särkilahti toteaa, että aikaa tarvitaan enemmän oikeastaan kaikkeen tekemiseen.
”Harjoittelemme edelleen esimerkiksi sitä, kuinka paljon asioiden esittelyyn kokouksissa täytyy varata aikaa.”
Nimenomaan kaksikielisyyttä pidetään kuitenkin tärkeänä. Työyhteisön kieltä ei aiota vaihtaa kokonaan englanniksi.
”Koemme, että oman tunnekielen käyttö on ihmisille tärkeää työpaikallakin.
EMMAssa halutaan, että ihmiset erilaisista kielitaustoista pystyvät hakemaan ja tulemaan töihin sinne. Kaksikielisyys edistää sitä.”
Kupiainen-Särkilahti on ollut EMMAn henkilöstöpäällikkö noin kolme ja puoli vuotta. Sinä aikana ulkomailta tulleiden työntekijöiden määrä on jonkin verran lisääntynyt, vaikka siinä on vaihtelua vuosittain. Tällä hetkellä suomen ja englannin lisäksi työyhteisössä kuulee keskustelua myös ruotsiksi, eestiksi ja saksaksi.
”Kun jaamme tietoa ja opimme toisiltamme, kehitymme. Mielestäni se on yleinen etu, jota työyhteisön kansainvälistyminen ja monimuotoistuminen voi tuoda alalle kuin alalle, myös museoon”, Kupiainen-Särkilahti sanoo.
Eri kulttuureista tulevien ihmisten aiemmat kokemukset ja niistä kuuleminen antaa hänen mukaansa aina hyvän mahdollisuuden tarkastella sitä, miten asioita EMMAssa hoidetaan, miksi asioita hoidetaan sillä tavalla, ja olisiko joku muu tapa parempi. Työyhteisön kansainvälistymisestä on etua myös yleisöille.
”Yleisömme monimuotoistuvat. Monimuotoinen henkilöstö voi paremmin luoda puhuttelevaa ja ajankohtaista sisältöä yleisöille ja ymmärtää yleisöjä paremmin.”
EMMAn strateginen tavoite on olla merkittävä toimija sekä Suomen taidekentällä että kansainvälisellä taidekentällä. Siksikin henkilöstössä kannattaa olla kansainvälistä osaamista.
Uusi museonjohtaja haluaa tunteiden näkyvän
Gruijthuijsen sanoo samaa: tärkeä syy sille, että hänet valittiin museonjohtajaksi, on se, että EMMAn halutaan olevan kansainvälisesti tunnetumpi museo. Museonjohtaja kertoo työskennelleensä ahkerasti tavoitteen eteen. Hän on matkustellut ja puhunut EMMAsta eri maissa.
Gruijthuijsen on työskennellyt aiemmin Alankomaissa, Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Hän on ensimmäisiä kansainväliseltä taidekentältä tulevia suurten museoiden johtajia Suomessa. Se, että oppii ymmärtämään paikallista kulttuuria ja toimimaan osana sitä, ottaa hänen kokemuksensa mukaan Suomessa paljon aikaa.
”Olen käyttänyt tämän vuoden enimmäkseen kulttuurin ymmärtämiseen. Olen yrittänyt ymmärtää muun muassa sitä, miten suomalaisia kannattaa johtaa.”
Työyhteisössä Gruijthuijsen haluaa edistää varsinkin sitä, että kommunikaatio on avointa ja suoraa. Hän toivoo työyhteisön jäsenten uskaltavan olla myös haavoittuvaisia ja muistavan, että epäonnistumiset ovat inhimillisiä ja myös niistä on hyvä puhua. Yhtä lailla hän haluaisi, että kukin osaisi olla ylpeä itsestään ja iloita onnistumisistaan.
”Kielen lisäksi uudenlainen keskustelukulttuuri on luultavasti suurin muutos, jonka tuon”, Gruijthuijsen sanoo.
Hänen mielestään erot museotyössä eivät oikeastaan liity niihin maihin, joissa museot sijaitsevat tai maihin, joista työntekijät ovat kotoisin. Erot liittyvät siihen, millaisia tehtäviä kullakin museolla on paikallisesti. Työ museoissa on erilaista myös siksi, että henkilöstöön kuuluvat ihmiset painottavat työssä eri asioita. Uuden museonjohtajan tullessa asiat muuttuvat, olipa johtaja paikallinen tai kansainväliseltä taidekentältä valittu.
Suomen museoista löytyy tutkittavaa ja kehitettävää
Suomessa Gruijthuijsen on tutustunut jo seitsemään ulkomailta tulleeseen kuraattoriin.
”Uskon, että monia kansainvälisiä museoammattilaisia kiinnostaa Suomi, koska täällä tehdään erittäin korkeatasoista työtä, mutta Suomi ei ole maailmalla yhtä tunnettu kuin esimerkiksi Euroopan suuremmat maat. Mielestäni kansainväliset ammattilaiset voivat auttaa rakentamaan uudenlaisia yhteyksiä ja tuomaan suomalaista taidekenttää näkyväksi omille verkostoilleen.”
Suomen museoissa näyttää olevan paljon mahdollisuuksia.
”Mielestäni esimerkiksi Suomen museoalan kaupallisen puolen ja yritysyhteistyön kehittämisessä on paljonkin kiinnostavaa potentiaalia.”
Henkilökohtaisesti Gruijthuijsen on aina hakeutunut tehtäviin, joissa hänen asiantuntemuksellaan on merkitystä, joissa hän voi vaikuttaa asioihin ja tehdä uudistuksia, ja joissa hän oppii uutta itsekin.
Vaikka kansainväliseltä taidekentältä tulevien museoammattilaisten määrä on Suomessa lisääntynyt, Gruijthuijsen kokee, että monimuotoisemman ja kansainvälisemmän ilmapiirin luomisessa menee aikaa. Kansainvälistyminen missä tahansa työyhteisössä vaatii kaikilta työyhteisön jäseniltä avoimuutta erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamiseen. Se vaatii kaikilta yhdessä oppimista siitä, miten eri kulttuureista tulevat ihmiset puhuvat muille ja miten he elehtivät puhuessaan.
”Olen suorapuheinen, avoin ja lämmin ihminen. Olen huomannut, että se voi aiheuttaa aluksi hämmästystä”, Gruijthuijsen kertoo kokemuksestaan.
Kansainvälistymisen etuihin työyhteisössä kuuluu hänen mukaansa mahdollisuus löytää uusia käytäntöjä yhdessä työskentelemiseen. Samalla on mahdollista oppia, miten eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat ylipäätään elää yhdessä toistensa kanssa tiiviimmin.
Vuorovaikutustaitoja harjoitellaan säännöllisesti
Kun työyhteisöön tulee ihmisiä eri kulttuureista, pitää olla hereillä siitä, ettei kukaan jää yhteisön ulkopuolelle, Kupiainen-Särkilahti korostaa. Kieli on usein se asia, jonka takia joku saattaa kokea ulkopuolisuutta. Herkimmin yhteisön ulkopuolelle jää työntekijä, joka ei puhu suomea.
”Myös henkilö, joka ei koe osaavansa englannin kieltä riittävästi, saattaa jäädä ulkopuolelle kielimuutoksen takia – jos vaikka meillä työkieli olisi muuttunut kokonaan englanniksi.”
Toinen työyhteisön kielen muuttumiseen liittyvä riski on, että työyhteisön jäsenten vuorovaikutus vähenee sen takia, että käytössä oleva kieli tuntuu osalle haastavalta. Henkilöstöpäällikön mukaan EMMAssa tavoite on, että työyhteisössä olisi mahdollisimman paljon vuorovaikutusta.
”Kaksikielisyydellä olemme pyrkineet varmistamaan senkin, että työyhteisö ei hiljenisi kielimuutoksen takia.”
Väärinymmärryksien minimoimiseksi EMMAssa kannustetaan varmistamaan työkaverilta, onko ymmärtänyt asian samalla tavalla, kuin hän on sen tarkoittanut.