”Tammisaaren kaduilla liikkuessani ajattelin, että tuo kortteli on kyllä mielenkiintoinen mutta että siitä voisi tulla mielenkiintoisempi. Siitä on tarkoitus tulla huomiota herättävä sanan parhaassa merkityksessä.”
Albert de la Chapelle
Johdanto
Tammisaari sai kaupunkioikeudet Kustaa Vaasan hallintokauden aikana vuonna 1546. Kustaa Vaasan perustettua niin sanotun Vantaan Helsingin saivat Tammisaaren asukkaat käskyn muuttaa sinne. Vuonna 1556 päätettiin Tammisaaren uudelleenperustamisesta, jolloin kaupungin kasvu alkoi asukkaiden palatessa takaisin kotikaupunkiinsa.
Tammisaaren kaupunkirakenteen vanhin alue sijaitsee kirkon ympärillä. Sen editse kulkeva vanhin pääkatu, Iso Kirkkokatu, johtaa Raatihuoneentorille. Muita vanhoja pääkatuja, kuten Sepänkatua ja Kustaa Vaasan katua, risteävät kapeat sivukujat.
Vuoden 1821 kaupunkipalosta huolimatta kaupungin rakenne on säilynyt lähes muuttumattomana. Tammisaaren vanha kaupunki edustaa tiettävästi Suomen vanhinta säilynyttä suunnitelmallisesti rakennettua kaupunkikokonaisuutta Porvoon ohella. Vanhimmat säilyneet talot ovat peräisin 1700-luvulta. Tammisaari sai ensimmäisen suojelukaavan vuonna 1959.
Tarkastelen artikkelissani uuden taidemuseon rakentamista Tammisaaren vanhaan kaupunkiin, ja taidemuseon sekä Tammisaaren kulttuurikorttelin luomista osaksi rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY). Artikkelini tutkimuskysymyksenä on, minkälaista paikkaa uusi taidemuseo rakennuksena ja taidemuseotoiminnan kautta luo Tammisaaren vanhaan kaupunkiin?
“Millaista paikkaa uusi taidemuseo luo Tammisaaren vanhaan kaupunkiin?”
Olen ollut museoammattilaisena osallinen museorakennuksensuunnittelussa ja Chappe-taidemuseon toiminnan ideoinnissa ja konseptoinnissa. Minulle on kertynyt vuosien varrella (2021–2024) monipuolista lähdeaineistoa, kuten museohankkeen asiakirjoja ja suunnitelmia sekä haastatteluja ja kävijätutkimuksia. Tutkimukseni sisältää hankkeeseen osallistumiseni kautta toimintatutkimuksellisia piirteitä.
Tutkimukseni strategiana on mixed methods-tutkimus, koska aineisto koostuu sekä laadullisesta että määrällisestä materiaalista. Aineiston analyysimetodina on laadullinen ja määrällinen sisällönanalyysi. Artikkelin teoreettisena viitekehyksenä on maisemantutkimus ja humanistinen kaupunkitutkimus, keskittyen käsitteisiin paikka ja kulttuuriset voimavarat.
Maisemantutkimuksessa paikan ymmärretään muodostuvan moniäänisesti ja vuorovaikutteisesti. Paikka on luonnon elementtien ja ihmisten luomien kulttuuristen elementtien muodostama kokonaisuus, joka on ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta jatkuvasti muuttuva. Samalla tavalla voidaan nähdä kulttuuriperinnön olevan moniääninen ja vuorovaikutteinen prosessi. Kulttuurisia voimavaroja ovat muun muassa aineeton ja aineellinen kulttuuriperintö. Aineellisia voimavaroja ovat esimerkiksi rakennettu ympäristö, arkkitehtuuri ja paikat. Aineettomia ovat paikalliset ja ulkoiset paikkakäsitykset sekä jaettu paikan tunne.
Artikkelin aluksi käsittelen Tammisaaren museon ja kulttuurikorttelin vaiheita. Tämän jälkeen esittelen, kuinka taidemuseohanke saa alkunsa, mitkä ovat suunnittelukilpailun tavoitteet ja, miten kilpailu etenee. Seuraavaksi tarkastelen museon rakennusprosessia ja Chappe-taidemuseon muodostumista ja sen ensimmäistä toimintavuotta. Tämän jälkeen arvioin museon vaikuttavuutta paikallisesti ja alueellisesti. Lopuksi yhteenveto-osiossa pohdin tutkimuksen pohjalta, minkälaista paikkaa Chappe rakentaa Tammisaaren vanhaan kaupunkiin.
Tammisaareen museon ja kulttuurikorttelin vaiheita
Tammisaaren kaupunginvaltuusto teki vuonna 1906 päätöksen siitä, että kaupunkiin perustetaan kaupunginmuseo. Museolle annettiin käyttöön kaupungintalosta pari huonetta, joissa säilytettiin esineitä ja käsikirjoituksia. Samoihin aikoihin käynnistettiin Tammisaaren kaupungin uusi sähkölaitos Kaivokadulla korttelissa, jota nykyään kutsutaan kulttuurikortteliksi.
Korttelin toisella puolella Kustaa Vaasan kadulla sijaitsevan Porvaristalon (Borgargården) omisti alun perin kauppaporvari. 1820-luvulla talossa asui muun muassa pormestari, ja myöhemmin kihlakunnantuomari. Tilan osti vuonna 1852 kelloseppänä ja raatimiehenäkin toiminut Anders Johan Blomqvist, joka asui siellä kuolemaansa saakka vuoteen 1908. Hänen tyttärensä Alfhild Blomqvist myi tilan kaupungille museoksi vuonna 1947.
Tilakokonaisuuden muodostavat Porvaristalo, ulkorakennusrivistö ja niin kutsuttu Blombergin talo. Porvaristalo on kaksikerroksinen keltaiseksi maalattu aumakattoinen puutalo, joka on tyyliltään kustavilainen. Talon rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa; tontilla on sijainnut rakennus vuonna 1797. Uusi kaupunginmuseo avattiin Porvaristalossa vuonna 1949.
Kustaa Vaasan kadulta siirrettiin niin kutsuttu Lindbladin talo nykyiselle paikallensa Museokadulle vuonna 1961. Talo on saanut nimensä viimeisen omistajansa kelloseppä Alf Lindbladin mukaan. Talo, joka on Tammisaaren vanhimpia taloja, on rakennettu 1730-luvulla. Vuonna 1992 Tammisaaren museo toteutti taloon näyttelyn, jossa esitellään valokuvaaja Harry Holmströmin lahjoittamia kameroita ja valokuvaustarvikkeita.
Tammisaaren kaupunginmuseota laajennettiin vuonna 1963 professori Ola Hanssonin suunnittelemalla näyttelyhallilla, jonka julkisivu koostuu punatiilestä ja ikkunarivistöstä.
Vuonna 2006 Tammisaaren museo vietti 100-vuotisjuhlaa, jonka yhteydessä museo sai arkkitehti Kasper Järnefeltin suunnitteleman lisärakennuksen perusnäyttelyä, kahvilaa, museokauppaa ja lipunmyyntiä varten. Albert de la Chapellen rahasto tuki osin perusnäyttelyn toteutusta. Museokokonaisuus sai nimekseen EKTA.
Opetusministeriön toimesta Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo sijoitetaan Tammisaareen vuonna 1985. Länsi-Uudenmaan museo on toiminut alueellisena vastuumuseona vuoden 2020 alusta lähtien. Tammisaaren museon nimi muutettiin vuonna 2021, jolloin sitä ryhdyttiin kutsumaan Raaseporin museoksi. Raaseporin museo on hallinnollisesti osa Länsi-Uudenmaan museota, joksi museota kutsutaan viranomaistehtäviin liittyen.
Raaseporin museonnäyttelytoimintaan lukeutuu Raaseporin museon lisäksi edellä mainitut historialliset rakennukset; Porvaristalo ulkorakennusrivistöineen, Lindbladin talo ja Blombergin talo. Lisäksi organisaatioon kuuluvat Kokoelmakeskus Leira ja Forngårdenin talomuseo Snappertunan kylässä.
Vuonna 2003 Tammisaaren Energia muuttaa Elverket-rakennuksesta Kaivokadulta, jolloin Svenska litteratursällskapet (SLS) ostaa sen. Rakennuksen peruskorjauksen myötä sen yhteyteen toteutetaan arkkitehti Kasper Järnefeltin suunnittelema lisärakennus, johon sijoitetaan taidegalleria, toimistotila ja konservaattorin ateljee. StiftelsenPro Artibus -säätiö muuttaa Elverketiin vuonna 2005, jolloin avataan ensimmäinen näyttely Galleri Elverketissä.
Taidemuseohanke saa alkunsa
Albert de la Chapelle (1933–2020) varttui de la Chapelle suvun kotitilalla Lindössa, Tenholassa Länsi-Uudellamaalla. Albertin isä, René de la Chapelle, oli ammatiltaan maanviljelijä. Lindö on ollut suvun omistuksessa vuodesta 1816.
Albert aloitti koulunkäynnin Lindön kansakoulussa, mutta sodan aikana hän oli kotiopetuksessa. Hän jatkoi koulunkäyntiään Helsingissä ”Lärkanissa” (Nya svenska läroverket). Ylioppilaaksi tulon jälkeen Albert ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistossa, ja väitteli tohtoriksi vuonna 1962.
Albert tutki ihmisen genetiikkaa, joka oli tuolloin vielä uusi ja tutkimaton ala. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Albert nimitettiin Folkhälsanin perinnöllisyystieteen laitoksen johtajaksi. Myöhemmin hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseen lääketieteellisen genetiikan professorin virkaan Helsingin yliopistoon vuonna 1974.
Albert löysi yhdessä yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa Lynchin oireyhtymän molekyyligeneettisen mekanismin, joka aiheuttaa perinnöllisen ja suurentuneen paksusuolensyövän riskin. Albert erosi lääketieteellisen genetiikan professorin virasta vuonna 1997, ja eläkkeelle jäämisen sijaan hän otti Yhdysvaltojen Columbuksesta vastaan syöpä- ja molekyyligenetiikan professuurin Ohio State Universityssa.
Professori Clara D. Bloomfieldista (1942–2020) tuli Albert de la Chapellen toinen puoliso. Hän johti onkologian tutkimusosastoa State University of New Yorkissa. Pariskunnalla oli kaksi kotimaata, ja Albertille oli tärkeää pitää yhteyttä sukuun, ystäviin ja kotiseutuun.
“Hän sanoi haluavansa tukea museon toimintaa anonyymisti.”
Vuonna 2005 Albert otti yhteyttä Tammisaaren museonjohtajaan Dan Lindholmiin. Hän sanoi haluavansa tukea museon toimintaa anonyymisti. Albert perusti Albert de la Chapelle -rahaston Svenska litteratursällskapet i Finlandin yhteyteen.
Rahaston tavoitteena on yhdessä Tammisaaren kaupungin ja museon kanssa tukea ja edistää laadukasta taidetta, kulttuuria ja sivistystä Länsi-Uudenmaan ruotsinkielisessä ympäristössä. Rahaston avulla ryhdyttiin kartuttamaan taidekokoelmaa, jonka Albert lahjoitti Länsi-Uudenmaan museolle.
Albertin ajatus oli, että taidekokoelma tulee toimimaan uuden taidemuseon runkona. Hänelle oli herännyt ajatus taidemuseon perustamisesta Tammisaareen.
“Albert, minä ja Dan Lindholm tutustuimme kaupungissa oleviin erilaisiin rakennuksiin, jotka olisi voitu muuttaa museoksi ja myöhemmin luovuttaa Tammisaaren kaupungille. Muutaman kuukauden etsinnän jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tällaista rakennusta ei ole olemassa. Nykyaikaiset museot vaativat erityisolosuhteet. Sen vuoksi päätimme rakentaa aivan uuden museorakennuksen”, toteaa Henrik de la Chapelle.
Vuonna 2017 Albert perusti Albert de la Chapelles Konststiftelse -säätiön, jonka tarkoituksena on toteuttaa taidemuseohanke Raaseporin museon ja Galleri Elverketin yhteyteen yhteistyössä Raaseporin kaupungin kanssa. Albertin veljenpoika Henrik de la Chapelle valittiin säätiön puheenjohtajaksi. Säätiön ensisijaisena tavoitteena on toteuttaa taidemuseohanke Tammisaaressa. Albert kertoi vuonna 2020 tehdyssä haastattelussa, joka jäi hänen viimeisekseen, että hän halusi tukea länsiuusmaalaista taidetta.
Albertin ajatus oli alusta alkaen, että rakennus lahjoitetaan Raaseporin kaupungille, ja säätiö jatkaa uuden taidemuseon toiminnan tukemista. Koska kyseessä on säätiö ei hän lahjoittajana voinut vaikuttaa sen toimintaan, mistä hän oli tietoinen. Hän kertoi haastattelussa, että hän seuraa niin paljon säätiön toimintaa kuin hänelle annetaan mahdollisuus. Albert kertoi haastattelussa syyn siihen, miksi hän haluaa lahjoittaa taidemuseon Tammisaareen:
”Jag har en släkting som brukar säga att han vill betala tillbaka allt han fått. Han menar att han har fått ett lyckligt liv och att han bör göra något så att andra också ska få det.”
“Säätiön ensisijaisena tavoitteena on toteuttaa taidemuseohanke Tammisaaressa.”
Samassa haastattelussa hän mainitsee, että jos jotakin halutaan Länsi-Uudellemaalle pitää se sijoittaa Tammisaareen:
Jag tyckte att när man vandrar där på gatorna i Ekenäs så tyckte jag att det där kvarteret var intressant nog men att det kunde bli mera intressant. (…) EKTA-museet är ju ett konstmuseum men det är ju inte magnifikt på något sätt. Meningen är att det skall vara slående i alla, i ordets bästa bemärkelser. Min fru var mycket noggrann med det att det skulle ses till att vi hade utställningar med contemporary art. (…) Det viktigaste att få besökare (…) både från hemlandet och från övriga delar av världen. Det kommer ju inte att bli ett Ateneum det här museet, men principen är den samma. Att den skall kunna locka till att skåda utställningar genom att själv ha ett par tre goda minst utställningar redan nu. Det har köpts lite konst under de gångna femton åren som vi sedermera donera till Ekenäs.
Vuonna 2018 Konst de la Chapelle -näyttely avattiin Raaseporin museossa. Näyttely esitteli 48 taideteosta, jotka rahasto oli ostanut huutokaupoista ja lahjoittanut museolle. Säätiön puheenjohtajan Henrik de la Chapelle haastattelusta käy ilmi, että myös Albertin vaimo Clara rahoitti museon toteutusta:
“Clara oli erittäin määrätietoinen henkilö, ja hänellä oli erittäin vahvat mielipiteet. Kun keskusteltiin siitä, millainen uusi museo olisi, mikä sen painopiste olisi, hänen mielipiteillään oli kyllä hyvin suuri merkitys.”
Suunnittelukilpailu Projekt Albert
Albert de la Chapellen Konststiftelse -säätiö järjesti arkkitehtuurikilpailun ”Projekt Albert” Kutsukilpailu Taidemuseo Tammisaareen/Raaseporiin” 17.9.–20.12.2018 välisenä aikana. Kilpailun tarkoituksena oli ”löytää suunnitteluratkaisu, joka tarjoaa tilat säätiön taidekokoelmalle ja samalla sekä toiminnallisesti että rakenteellisesti täydentää korttelia, jossa ennestään sijaitsee Tammisaaren museo ja Pro Artibus -säätiö, siten että tulevaisuudessa kaikki yhdessä muodostavat yhtenäisen ”Kulttuurikorttelin”. Kilpailuohjelmassa säätiö määrittelee hankkeen tavoitteiksi:
- Rakentaa museorakennus, joka on houkutteleva, kiinnostava ja itsessään taideteos.
- Taidekokoelmien esille tuominen, niiden säilyttäminen ja laajentaminen.
- Tarjota tilaa vaihtuville näyttelyille.
- Olla paikallisesti tärkein ja kansallisestikin merkittävä, ainutlaatuinen taidemuseo.
- Suunnitella museo huolellisesti, ja rakentaa se laadukkaasti.
- Olla vahvasti paikallinen.
Museon tavoitteiksi asetettiin:
- Toteuttaa koko korttelin kattava yhtenäinen museokokonaisuus, joka käsittää Raaseporin museon, Pro Artibus -säätiön tilat, ja nyt suunniteltavan museorakennuksen.
- Luoda koko alueen porttirakennus, jossa yhteinen info ja lipunmyynti.
- Lisätä museon näkyvyyttä Kustaa Vaasan kadulle ja yleisemmin kaupungille päin.
- Saada lisää näyttelytilaa taide- ja vaihtuville näyttelyille.
Raaseporin kaupungin tavoitteina oli luoda huomiopiste katukuvaan ja tuoda museokorttelia paremmin esille sekä lisätä kaupungin näkyvyyttä, ja sitä kautta turismia. Ohjelmassa mainitaan myös, että rakentamisessa pitää noudattaa kestävän kehityksen periaatteita rakentamisen, käytön ja huollon suhteen ja, että rakennus tulee olla selvästi julkinen ja näkyvä, ja, että sen tulee liittyä kaupunkirakenteeseen vahvistaen, elävöittäen ja kaunistaen sitä. Arvosteluperusteina mainitaan muun muassa Tammisaaren kaupunkikuvallisten ja historiallisten arvojen huomioiminen suunnittelussa.
Kilpailuun kutsuttiin kuusi arkkitehtitoimistoa OOPEAA/ Anssi Lassila, AOR, Avanto Architects, JKMM Architects, Esa Ruskeepää ja Collaboratorio Arkkitehtuuria. Tuomaristo valitsi voittajaksi JKMM-arkkitehtitoimiston ehdotuksen ”Kronan”, joka julkistettiin 21.03.2019.
Arviointipöytäkirjassa todetaan, että lahjoittajan toiveena on, että kilpailun myötä syntyy rakennus, joka on itsessään taideteos. Pöytäkirjan mukaan ”historiallisen korttelin lisänä uusi museorakennus tulee antamaan voimakkaan piristysruiskeen läntisen Uudenmaan kulttuurielämälle ja merkittävästi vahvistaa alueen kansallista vetovoimaa.”
Tuomariston näkemys oli, että kilpailijat ovat halunneet ehdotuksissaan kunnioittaa museokorttelin ainutlaatuisuutta. Valinnassaan tuomaristo oli painottanut puuta materiaalina, jolloin rakennusmassa tuntuisi kevyemmältä, kuin tiili tai muu keraaminen materiaali.
“Toiveena on, että kilpailun myötä syntyy rakennus, joka on itsessään taideteos.”
Keskeistä voittajan valinnassa oli, että se toimii korttelin portaalirakennuksena, ja että rakennuksesta on suora yhteys Raaseporin museoon joko maan päällä tai alla. Portaalirakennuksen merkitys kilpailussa korostui, koska sen myötä syntyisi yhteys katutilaan, ja että rakennus olisi nähtävissä Raatihuoneentorilta. Tuomaristo kyseenalaisti julkisivun värivalinnan. Toimenpidesuosituksena oli muun muassa, että julkisivua varten tutkittaisiin muita värivalintoja yhteistyössä museon ja kaupungin kanssa.
Tuomariston puheenjohtaja arkkitehti Jenni Reuter perusteli valintaa muun muassa seuraavanlaisesti:
Pihaympäristö on ainutlaatuinen koko Tammisaaren keskustan kaupunkirakenteessa. Monet muut kilpailuehdotukset rikkoivat jollakin tavalla tätä rakennetta eivätkä ne toimineet yhtä hyvin kuin voittajaehdotus. Voittanut ehdotus on rakennettu puusta, mikä tuntui luonnolliselta valinnalta. Minulle hyvä arkkitehtuuri on sellaista, jossa ihmisen on hyvä olla.
Arkkitehti ja pääsuunnittelija Asmo Jaaksin näkemys oli:
Taidemuseo on julkinen rakennus ja se on suunnattu kaikille ihmisille. Rakennukseen sisältyy avoimuus ja elämyksellisyyden hakeminen sekä sen miettiminen, miten arkkitehtuurilla voidaan tukea muuta sisältöä ja nostaa sitä vielä enemmän näkyviin. Tällöin samalla tuodaan arkkitehtuurin avulla oma lisänsä kokemukseen, jossa yhdistyy taidemuseorakennus ja taide.
Henrik de la Chapellen mielestä ”se ei ole vain rakennus, se on kuin veistos. Kun Albert oli saanut ensimmäiset ideat, hän korosti aika paljon sitä, että uuden rakennuksen on itsessään oltava taideteos. Siinä arkkitehdit ovat mielestäni onnistuneet oikein hyvin.”
Albert ja Clara menehtyivät vuoden 2020 lopulla; Clara marraskuussa Yhdysvalloissa ja Albert joulukuussa Suomessa.
Raaseporin kaupunki tekee päätöksen museon rakentamisesta
Raaseporin kaupunginhallitus päätti 15.4.2019 asettaa työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida museoprojektin seurauksia kaupungille, ja käynnistääkseen yksityiskohtaisemman suunnittelun säätiön kanssa.
Työryhmä laati toimintasuunnitelman ja alustavan budjetin hankkeelle yhdessä Länsi-Uudenmaan museon kanssa. Kaupunginkehittämisosasto käsitteli 28.9.2020 ”Projekt Albert -projekt- och verksamhetsplaner för konstmuseet Kronan” -suunnitelman.
Osapuolet päättivät toteuttaa suunnitelman pohjalta museoprojektin, ja asia eteni kaupunginhallituksen päätettäväksi. Albert de la Chapelles Konststiftelse sitoutui vastaamaan rakennuskustannuksista, rakennuksen irtovarusteista ja tukemaan toimintaa vuosittain 250 000 eurolla viidentoista vuoden ajan.
Valtuusto hyväksyi kaavamuutoksen 16.11.2020. Asia käsiteltiin kaupunginhallituksessa 21.12.2020. Esityslistan liitteenä oli asiakirja, joka sisälsi kuvauksen siitä, mitä kaupunki museolla tavoitteli. Kaupunki halusi, että toteutetaan houkutteleva taide- ja kulttuurikortteli Tammisaaren keskustaan, joka tulee toimimaan kaupungin kulttuurielämän ja matkailun kulmakivenä.
“Kaupunki halusi, että toteutetaan houkutteleva taide- ja kulttuurikortteli Tammisaaren keskustaan.”
Sopimuksen osapuolet sitoutuivat siihen, että kun museorakennus on valmistunut lahjoittaa säätiö kiinteistöyhtiön osakkeet kaupungille, ja museo integroidaan hallinnollisesti ja operatiivisesti osaksi Raaseporin museota. Kaupunki allekirjoitti Pro Artibus säätiön kanssa aiesopimuksen, joka sisälsi kuvauksen yhteistyön muodoista. JKMM-arkkitehtitoimisto luovutti ”Kronan” -museon yleissuunnitelman 8.1.2021.
Hankkeen jatkokäsittely oli valtuustossa 25.1.2021, jolloin käsiteltiin yhteistyösopimus taidemuseon toiminnasta ja kustannusten jakamisesta. Valtuustokäsittely mahdollisti sen, että rakennuslupaprosessin saattoi laittaa vireille. Rakennuksen julkisivua oli muutettu alkuperäisestä ehdotuksesta laatimalla uusi julkisivu muuttuneiden sisäpuolisten ratkaisuiden vuoksi. Julkisivun väri oli kuitenkin säilynyt samana.
Museon rakennusprosessi
Hankkeesta käytiin keskustelua muun muassa Västra-Nyland -lehden yleisöosastolla. Tammisaarelainen Tom Knopman kirjoitti 19.1.21, että hanke on suuren luokan skandaali, Raaseporin verorahojen haaskausta ja, että rakennusta ei ole pyritty sovittamaan tontille, joka on sille aivan liian ahdas. Knopmanin mukaan hanke vaarantaa Tammisaaren vanhan kaupungin, jossa vierailee tuhansia kävijöitä vuosittain.
Mikael Borgman, kaupunginvaltuuston varajäsen, kritisoi 2.2.2021 sitä, että kaupunki rakennuttaa uuden rakennuksen taidemuseolle. Borgman oli sitä mieltä, että hanke lisää kaupungin alijäämää 100–200 000 euroa 15 vuoden ajan. Borgmanin näkemys oli, että tulee olemaan vaikeaa saavuttaa 30 000 kävijää vuodessa, ja 30 uutta asukasta tuottaisi enemmän, kuin mitä museo tulee tuottamaan kaupungille.
Myös sosiaalisessa mediassa hankkeesta käytiin vilkasta keskustelua. Tämä on yksi syy siihen, miksi museohanke esiteltiin webinaarina Facebookin välityksellä 20.1.2021. Yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä etukäteen verkossa olevan lomakkeen avulla. Tilaisuudessa esiteltiin rakennushanke, museon toimintasuunnitelma, talousarvio ja hankkeen vaikutukset kaupungin kannalta.
Esityksessä mainittiin, että tontti, johon museo tullaan rakentamaan, on tällä hetkellä rakentamatonta aluetta. Tontilla on viimeksi sijainnut talo vuonna 1910. Kerrottiin, että kilpailun voittaneen ehdotuksen julkisivu on muuttunut johtuen uudenlaisista ratkaisusta. Museo tulee saamaan kolme maanpäällistä näyttelysalia, joista kaksi on yläkerrassa ja yksi on alakerrassa. Kellariin sijoitetaan galleria ja yhdyskäytävä.
“Olennainen osa museon rakennusprosessia oli tiivis yhteistyö.”
Hankkeen aikajanan mukaan rakennuslupa myönnetään huhtikuuhun mennessä (2021), ja rakennus on valmis touko-kesäkuussa 2022. Tontti sijaitsi valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön aluerajauksen sisäpuolella, jonka vuoksi tontilla suoritettiin arkeologinen koekaivaus toukokuussa 2021. Löydöt viittasivat siihen, että tontilla ei ole 1700-luvun loppupuolta vanhempaa kulttuurikerrosta. Rakennustyö käynnistyi 1.7.2021.
Olennainen osa museon rakennusprosessia oli tiivis yhteistyö paikallisten taiteilijoiden ja puuseppä/artesaanien kanssa. Yhteistyötä tehtiin taiteilijoiden Petri Vainion, Karin Widnäsin, Saija Kassisen ja Meri Linnan (Harrie Liveart) sekä puusepää/designereiden Kari Virtasen (Nikari) ja Atte Pylvänäisen kanssa. Tontilta kaadetuista tammista ja saarnista valmistettiin asiakaspalvelutiski ja penkit. Myös muu puutyö toteutettiin paikallisena käsityönä. Pääurakoitsija oli tammisaarelainen rakennusalan yritys K. Jousmaa Oy.
Peruskiven muuraus toteutettiin juhlallisena tilaisuutena 12.11.2021. Rakennuksen valmistuminen viivästyi kahteen otteeseen erinäisistä syistä. Fastighetsaktiebolaget Kronan tiedotti kesällä 2022 ja tammikuussa 2023, että rakennuksen valmistuminen viivästyy muun muassa myöhästyneiden materiaalitoimitusten vuoksi. Museo avattiin yleisölle 16.4.2023.
JKMM-arkkitehtitoimisto kuvaili museorakennusta seuraavin sanoin ”mustat, kuusiverhoillut julkisivut leikittelevät suomalaisen puuarkkitehtuurin perinteellä. Julkisivujen yksityiskohdat korostavat käsityöosaamista ja sen roolia nykyaikaisessa arkkitehtuurissa. (…) Paikallisuuden periaate näkyy myös rakennuksen veistoksellisessa muodossa, joka nivoutuu ympäröivään vanhaan kaupunkiin luoden selkeän kontekstisidonnaisen maamerkin. Huolellisesti harkitut suuret maisemaikkunat kehystävät vaikuttavia näkymiä sekä merelle että vanhaan kaupunkiin, ja sitovat taiteentalon osaksi historiallista ympäristöään.
Museon ensimmäinen toimintavuosi
Taidemuseolle laadittiin toimintasuunnitelma vuonna 2020, jossa näyttelytoiminta fokusoitiin Pohjoismaiseen ja Itämeren alueen nykytaiteeseen ja moderniin taiteeseen. Albert de la Chapellen toiveena oli, että toiminnassa huomioidaan ympäristöarvot ja ekologinen näkökulma.
Ryhdyin suunnittelemaan näyttelyohjelmaa helmikuussa 2021. Suunnittelutyössä minua ohjasi lahjoittajan toiveiden mukaisesti ympäristöarvot ja kestävyysajattelu. Näyttelytoiminnan muodostavat vaihtuvat näyttelyt. Säännöllisin väliajoin esitellään säätiön taidekokoelmaa sekä vanhempaa taidetta, designia ja Albert de la Chapellen laajaa antiikkihopeakokoelmaa. Yleisöohjelma käsittelee näyttelyiden sisällöistä nousevia ajankohtaisia kysymyksiä taiteesta, visuaalisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, koostuen opastuksista, työpajoista, tapahtumista ja asiantuntijapuheenvuoroista.
Länsi-Uudenmaan museon henkilökunnan yhteiskehittämistyöpajassa määriteltiin museon keskeiset arvot: kokeellinen (rohkea, kantaaottava, avarakatseinen), värikäs (mielikuvituksellinen, hauska, omalaatuinen), kutsuva (yhdenvertainen, kannustava, avoin) ja sivistynyt (arvostava, keskusteleva, kriittinen).
“Chappe on alueelta lähtöisin olleen Albert de la Chapellen lahja hänen kotiseudulleen.”
Taidemuseon nimeksi tuli Chappe – taiteentalo meren äärellä. Chappe on alueelta lähtöisin olleen Albert de la Chapellen lahja hänen kotiseudulleen. Albertin tarkoituksena oli antaa jotain takaisin kotiseudulleen ja siksi yhteistyö Raaseporin kaupungin kanssa on ollut keskiössä koko hankkeen ajan.
Chappen konsepti perustuu yhdistelmään paikallisuutta ja kansainvälisyyttä, joka on syntynyt luonnollisesti museon merellisestä sijainnista Tammisaaren rannikkokaupungissa. Itämeri on aina yhdistänyt paikallisen alueen laajempaan kansainväliseen kontekstiin merenkulun ja kaupankäynnin seurauksena. Museon toiminnan temaattisessa keskiössä onkin siksi yhtäältä läntinen Uusimaa, toisaalta Pohjoismaat ja Itämeren alueen maat sekä niiden taide. Lisäksi museolla on erityinen painotus kestävään kehitykseen ja luontotematiikkaan.
Vaikuttavuus
Chappessa on käytetty Sponsor Insight Finlandia kävijätutkimusten tekoon. Kyselyiden kohderyhmänä olivat Chappessa vierailleet henkilöt. Kyselyyn vastasi kesä-lokakuussa 2023 109 henkilöä ja marraskuussa 2023-tammikuussa 2024 126 henkilöä. Kyselyyn oli mahdollista vastata uutiskirjeessä olevan linkin välityksellä, museossa esillä olleen QR-koodin välityksellä, verkkosivun kautta ja sosiaalisen median sivuilla (Facebook, Instagram) olevan linkin kautta. Kyselyyn oli myös mahdollista vastata paikan päällä
Pääosa vastaajista vastasi kyselyyn QR-koodin välityksellä (59 %). Kesä-lokakuussa vastaajista 28 % asui Helsingissä, 20 % Raaseporissa, 12 % vastaajista asui Länsi-Suomessa. Marras-tammikuussa 30 % vastaajista oli Raaseporista, 21 % Helsingistä ja laajemmin Uudeltamaalta 14 %, Länsi-Suomesta oli 12 %. Tämän otannan pohjalta voi todeta, että kesäisin ja alkusyksystä Chappessa vierailee matkailijoilta lähialueilta, ja talvella vastaava määrä kävijöitä oli Raaseporista.
Kesällä ja alkusyksystä kävijöistä 77 % oli naisia ja talvella naisia oli 70 % kävijöistä. Ensimmäisen aikajakson aikana 60 % kävijöistä oli yli 60-vuotiaita. Toisella aikajaksolla 39 % kävijöistä edusti samaa ikäluokkaa. Kesällä 83 % kävi Chappessa ensimmäistä kertaa, kun taas syksyllä luku oli 60 % eli syksyllä 27 % kävijöistä oli jo vieraillut museossa ensimmäisen näyttelyperiodin aikana. Tämän otannan pohjalta voi tehdä sen johtopäätöksen, että pääosa Chappen kävijöistä kesäkaudella on yli 60-vuotiaita naisia. Syksyllä edelleen yli puolet kävijöistä on naisia, mutta he eivät enää edusta keski-iän ylittäneitä. Arkkitehtuuri ja näyttelyt olivat houkutellut ihmisiä tulemaan toisen kerran museoon.
“Museon keskeinen sijainti ja sen yhteys vanhaan museoon sai kiitosta.”
Yli puolet kävijöistä vieraili museossa puolisonsa tai seurustelukumppaninsa kanssa. Chappessa vierailtiin, koska oltiin yleisesti kiinnostuneita museoista (54 %). Syksyllä 18 % vieraili museossa sen vuoksi, että tuttava oli suositellut käyntiä. Kesällä 71 % vastasi, että vierailulle Raaseporissa syynä oli Chappe. Syksyllä 48 % vastasi Raaseporin tuloon syyksi Chappen.
Avoimessa kävijäpalautteessa korostui henkilökunnan ystävällisyys, avuliaisuus ja hyvä palvelu; rakennuksen arkkitehtuuri ja sen yllätyksellisyys, mutta myös näyttelytilat ja niiden esteettisyys sekä näyttelyiden sisällöt saivat hyvää palautetta. Museon keskeinen sijainti ja sen yhteys vanhaan museoon sai kiitosta. Myös luonto ja luonnonläheisyys huomioitiin. Museon historialliset ja kulttuuriset näkökulmat kiinnostivat ihmisiä. Näkymä rakennuksesta ulos ympäröivään kaupunkiin sai myös paljon kiitosta.
Avoimissa vastauksia negatiivista palautetta oli lähinnä annettu syksyllä esillä olleesta näyttelystä muun muassa ikkunoiden peittämisen vuoksi, toisin sanoen tilojen pimentäminen koettiin kielteisenä sekä näyttelytilojen akustiikka ja videoiden äänen taso. Lisäksi oli mainittu esteettömyyteen liittyvät ongelmalliset asiat.
Kävijä- ja imagotutkimusten mukaan Chappen tuntee Uudellamaalla joka kolmas. Koko Suomessa tunnettuus oli 20 % luokkaa. Tutkimuksissa museon arvot nousevat selkeästi esille. Reilusti yli puolet kävijöistä olivat sitä mieltä, että museo on kokeellinen ja avarakatseinen. NPS-luku, eli kävijätyytyväisyys, on museon tekemien kyselyiden mukaan ollut 75 %. Kävijät kertoivat Chappesta muun muassa seuraavanlaisesti:
”Avaruus, puu, sijainti, aula, luova tila, henkilökunnan ystävällisyys, toimiva takkilokerikko, ihan super. Miljöö ja kutsuva ovi. Rakastuin Chappeen.”
Avautuvat tilat, erityisesti ikkunoiden sijoittelu, niistä maisemat eri puolille puukaupunkia, se oli kuin hengitystä. Hissejä liikuntaesteisille, portaat salaperäisiä kuin yllätykseen vieviä. Puumateriaalin käyttö luo lempeää tunnelmaa lämpöä, keskustelee ympäristönsä kanssa. Pieni mittakaava sopii pikku kaupunkiin. Valon merkitys, ikkunat puhtaina eri ilmansuuntiin. Kokonaiskokemus oli niin hieno ja avausnäyttelyn aihe zoomaa tässä ajassa oleelliseen. Näyttelykäynti oli ilo. Hyvä Suomi. Hyvä Tammisaari. Tällaista arvomaailmaa kaiken kamalan vastapainoksi tarvitsemme pitääksemme itsestämme ja toisistamme huolta.
Chappelle myönnettiin Vuoden matkailuinnovaatio -palkinto vuonna 2023. Chappe on ensimmäinen museo, joka on voittanut palkinnon kyseissä kategoriassa. Rakennus oli ehdolla vuoden 2023 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaksi sekä se oli ehdokkaana Euroopan Unionin nykyarkkitehtuuripalkinnon Mies van der Rohe Awardin saajaksi. Chappe oli myös ehdokkaana Suomen museoliiton ja ICOM Suomen komitean Vuoden museo -kilpailussa.
Chappe oli vuonna 2023 Museokortin vuoden 21. vierailluin kohde. Museon avattua 16.4.2023 siellä vieraili noin neljän kuukauden aikajaksolla yli 50 000 kävijää, ja vuoden 2023 aikana kävijöitä oli yhteensä yli 60 000. Vuoden 2023 aikana Chappessa oli 388 opastusta.
Helsingin Sanomat julkaisi 2.8.2023 artikkelin, jonka otsikko kertoi museon menestyksestä ”Tammisaaren museosta on tullut yleisömagneetti”. Mediahuomio oli myönteistä ja laajaa paikallisesti sekä kansallisesti. Chappe noteerattiin kotimaassa muun muassa seuraavissa medioissa Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti, MTV Uutiset / Huomenta Suomi, YLE, Kauppalehti Optio, Hufvudstadsbladet, Iltalehti, Me Naiset, Anna, Museo, Kotiliesi, ET ja Apu. Ulkomaiset mediat kuten Financial Times, Wallpaper ja Spectator ovat niin ikään nostaneet museon kiinnostavimpien kohteiden listoille.
“Tammisaaren yrittäjät ovat olleet erittäin tyytyväisiä Chappen mukanaan tuomiin asiakasvirtoihin.”
Vuoden 2023 aikana Tammisaaressa avattiin Chappen lähelle kolme uutta ravintolaa sekä pieniä putiikkeja, kuten matkamuistomyymälöitä ja vintage- ja antiikkiliikkeitä. Tammisaaren yrittäjät ovat olleet erittäin tyytyväisiä Chappen mukanaan tuomiin asiakasvirtoihin. Tammisaarelaisen GH Fyrenin ravintoloitsija Hasse Lundström kertoi kokemuksistaan näin:
On fantastista, että ihmiset tulevat Tammisaareen vierailemaan Chappeen. Olemme kiitollisia, että he haluavat myös viettää aikaa kaupungissa ja syödä meillä GH Fyrenissä. Olemme huomanneet, että niin ruokailijoiden kuin suurempien ryhmien pöytävarausten määrä on noussut merkittävästi. Uskon, että emme ole ainoa yrittäjä Tammisaaressa, jota Chappe-vierailijoiden tulo hyödyttää.
Samassa artikkelissa Kim Holmberg, joka on kahvilanomistaja Raatihuoneentorin laidalla, kertoi, että moni Chappessa vieraillut, on poikennut hänen kahvilassaan.
Yhteenveto
Tämän artikkelin tavoitteena oli tutkia, minkälaista paikkaa Chappe rakentaa Tammisaaren vanhaan kaupunkiin. Tammisaaren vanha kaupunki on ainutlaatuinen 1700-luvulta juontava kaupunkiympäristö Suomessa.
Uusi taidemuseo rakennettiin valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön reunamille tontille, joka sijaitsee Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla suojelulla alueella. Rakennus sijaitsee tärkeiden Raatihuoneen torille päättyvien katujen varrella; Kustaa Vaasan katu sekä Kaivo- ja Museokatu, korttelissa, joka on 2020-luvulla saanut nimekseen kulttuurikortteli. Tammisaaren, toisin sanoen Raaseporin museolla, on pitkä ja monivaiheinen historia.
Kulttuurikorttelin muodostavat rakennukset, jotka edustavat eri aikakausia. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulla rakennetut Porvaristalo ja Lindbladin talo sekä ulkorakennusrivistö Porvaristalon pihapiirissä. Vanha sähkölaitos, joka on Pro Artibuksen käytössä, on 1900-luvun alusta. Lisäksi korttelissa on museorakennus, joka vanha osa on 1960-luvulta, ja lisärakennus on rakennettu 2000-luvun alussa. Tämän korttelin kulmaan, pienelle tontille, rakennettiin uusi museorakennus.
Rakennukseen tehtiin kaksi maanpäällistä ja yksi maanalainen kerros. Rakennus ei kohoa korkeammalle kuin viereisisissä kortteleissa olevat pienkerrostalot. Kulttuurikorttelin rakennukset ovat kaikki eri aikakausilta, joten arkkitehtonisesti Chappe soveltuu tähän tyylien kirjoon hyvin, tuoden siihen rakennushistoriallisesti uuden kerrostuman, ja rajaten korttelissa sijaitsevaa pihaympäristöä.
Korttelissa sijaitsevat rakennukset edustavat puu- ja tiiliarkkitehtuuria. ”Projekt Albert” -arkkitehtuurikilpailun avulla haluttiin täydentää korttelia uudella rakennuksella, joka liittyy kaupunkirakenteeseen, mutta samanaikaisesti on itsessään taideteos. Museolle haluttiin tukea paikallista taide- ja kulttuurielämää sekä samalla tehdä siitä kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä matkailukohde.
Albert de la Chapellen ja Clara Bloomfield de la Chapellen sekä Albert de la Chapelles Konststiftelse -säätiön ja Raaseporin kaupungin tavoitteet museon suhteet ovat toteutuneet ensimmäisenä toimintavuonna. Albert halusi, että hanke tukee muun muassa länsiuusimaalaista taidetta ja, että museo on arkkitehtonisesti jollakin tapaa maaginen ja hämmästyttävä. Claran toiveena oli, että taidemuseossa on nykytaiteen näyttelyitä. Kaupunki tavoitteli hankkeella lisää näkyvyyttä Raaseporille ja matkailijoita alueelle.
Toiveena olleet kestävän kehityksen periaatteet ovat saavutettu rakennuksen suhteen muun muassa käyttämällä puuta ja paikallista osaamista rakentamisessa. Suunnittelussa huomioitiin kaupunkikuvalliset ja historialliset arvot esimerkiksi rakennusmateriaalin ja rakennuksen koon kautta. Rakennus toimii portaalirakennuksena kortteliin ja toisessa kerroksessa sijaitsevan ikkuna kautta näkee Raatihuoneentorille. Projektin myötä on käynnistynyt houkuttelevan kulttuurikorttelin luominen Tammisaareen, ja yhteistyö Pro Artibus -säätiön kanssa on toteutunut.
Näyttelyohjelmistossa on toteutunut Albertin toiveet; kokoelmien esittely ja vaihtuvat nykytaiteen näyttelyt, ekologiset kysymykset huomioon ottaen. Chappen brändin taustalla olevat arvot sisältävät Albertin ajatuksen toiminnan avoimuudesta kansainvälisiä vaikutteita kohtaan, paikallisuutta unohtamatta. Paikallisuudessa nousee keskeiseen asemaan Tammisaaren sijainti Itämeren alueella. Chappea on brändätty taiteen talona meren äärellä, joka sisältää viittauksen Tammisaaren lokaatioon.
Chappen ensimmäinen toimintavuosi oli menestyksellinen useasti eri näkökulmasta katsottuna. Toiminnassa saavutettiin kävijä- ja tulotavoitteet. Rakennus ja näyttelytoiminta sai paljon huomiota niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä mediassa. Chappea kuvailtiin valtakunnan päämediassa sanoin ”yleisömagneetti”. Chappe houkutteli matkailijoita, jonka ravintola- ja kahvilayrittäjät ovat huomanneet kasvaneena asiakasvirtana.
Kävijätutkimusten mukaan 74 % kävijöistä ovat olleet muualta kuin Raaseporista, mutta talviaikaan raaseporilaiset ovat vierailleet Chappessa. Vaikuttaa siis siltä, että myös paikalliset asukkaat ovat ottaneet Chappen omakseen. Kävijäpalaute heijastelee asioita, jotka edustavat kulttuurisia voimavaroja muun muassa sijainti tai paikka, maisema, ympäristö, luonto, miljöö, arkkitehtuuri ja taide.
Maantieteellinen paikka, jota Chappe rakentaa, on osa rakennushistoriallista jatkumoa luoden Tammisaaren vanhaan kaupunkiin puuarkkitehtuuria edustavan rakennuksen, jossa on hyödynnetty 1700-luvun puurakentamisen perintöä, korostaen pihaympäristöä ja korttelirakentamista. Taidemuseo Chappe puolestaan rakentaa paikallista ja ylipaikallista sekä moniäänistä paikkaa olemalla sekä raaseporilaisten että matkailijoiden kohde. Paikka syntyy vuorovaikutuksessa niin fyysisesti kuin internetin välityksellä verkossa.
Merkittävä osa Chappessa vierailleista ihmisistä ovat ottaneet Chappen omakseen, ja he rakentavat siitä paikkaa, jossa he haluavat vierailla, osallistua ja olla osallisia. Chappeen voi jopa rakastua, kuten yksi kävijöistä kertoi kävijäpalautteessa. Chappesta on muodostunut ilmiö, jonka ihmiset haluavat kokea, ja he haluavat jakaa kokemuksensa sosiaalisen median välityksellä.
Chappe on rakennus, joka sijaitsee Tammisaaren kulttuurikorttelissa, ja mikäli pääsuunnittelijan Asmo Jaaksin toive toteutuu seuraavat sata vuotta, mutta paikkana Chappe on siellä vierailevien ihmisten ja paikallisten asukkaiden välisen vuorovaikutuksen myötä jatkuvasti ajassa muuttuva.