Jyväskylän yliopistossa museologiaa on opetettu pääaineena vuodesta 2002 alkaen ja viimeisin opetussuunnitelman uudistus tuli voimaan syksyllä 2024. Samaan aikaan kun tuoreen opetussuunnitelman keskeisiä teemoja, esimerkiksi museotyön moninaisuutta, kestävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta pohditaan, uudistetaan kurssien sisältöjä ja toteutustapoja.
Opetussuunnitelmakaudella 2024–2028 museologian maisteriohjelma monipuolistaa suhdettaan materiaaliseen kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöön. Sisällöllisen uudistumisen lisäksi maisteriohjelma on saanut lisäpaikkoja ja selkeyttänyt hakuprosessia. Keväästä 2026 alkaen kaikki museologian maisteriohjelmaan hakeutuvat hakevat opiskelupaikkaa samasta hakukohteesta. Lisäksi kaikki tulevat museologian opiskelijat voivat valita syventävien opintojen sivuaineekseen Kulttuuriympäristön tutkimuksen ja Materiaalisen kulttuuriperinnön inventoinnin moduulit.
Kulttuuriperinnön materiaalisuus
Jyväskylän museologian erityinen vahvuus on ollut se, että tutkinto-ohjelma on alusta saakka pyrkinyt kouluttamaan heritologisesti suuntautuneita museoalan asiantuntijoita, jotka tunnistavat materiaaliseen kulttuuriperintöön sisältyvät laadullisesti erilaiset ideat ja kykenevät lukemaan ”esineen” tai ”rakennuksen” läpi kulttuuriperinnön materiaalista historiaa.
Kulttuuriperinnön materiaalisuus ja yhteiskunnallisuus ovat myös pysyneet museologian ja kulttuuriympäristön tutkimuksen opetuksen tukijalkoina, samalla kun uudet teoreettiset kiinnostukset ovat tuoneet mukanaan erilaisia tutkimuksellisia käänteitä ja diskursiivisia avaruuksia.
Myös käsitys kulttuuriperinnöstä, kulttuuriympäristöstä ja maisemasta yksilöiden ja yhteisöjen elävänä perintönä ovat museologian tutkinto-ohjelmien keskeisiä ja läpileikkaavia teemoja.
Museologian maisteriopinnot ovat kymmenen vuoden ajan limittyneet kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelman (KUOMA) kanssa ja muutaman vuoden on ollut myös tarjolla taidehistorian rakennetun ympäristön tutkimukseen painottuva Materiaalinen kulttuuriperintö -moduuli.
Kulttuuriympäristön tutkimus muotoutuu ajankohtaisista tarpeista
Kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelma (KUOMA) on tiedekunnan strategisella rahoituksella syntynyt koulutusohjelma, joka vastasi ensin Kulttuuriympäristöstrategian (2014–2020) toimeenpanon ja sittemmin Museolain 314/2019 tuottamaan kulttuuriympäristön alan koulutustarpeeseen. KUOMA-ohjelmasta on valmistunut vuosien 2015–2025 aikana 73 maisteria taidehistorian, taidekasvatuksen, museologian ja nykykulttuurin tutkimuksen opintosuunnista.
Nyt kulttuuriympäristön tutkimuksen koulutusohjelma on päätetty lakkauttaa ja ohjelman viimeinen sisäänotto käynnistyy kevään 2025 yhteishaussa. Syksystä 2025 alkaen kaikki KUOMAn opintosuuntien nykyiset ja tulevat opiskelijat voivat valita erikoistumisalueekseen Kulttuuriympäristön tutkimus -moduulin.
Tavoitteena vastuullinen ja vaikuttava asiantuntijuus
Kulttuuriympäristön tutkimuksen opinnoissa ei ole pelkästään kyse rakennustutkimuksesta vaan myös sitä, että opiskelijoille rakennetaan ymmärrystä museoiden toimintaympäristön muutoksista, kulttuuriympäristötavoitteiden skaalautuvuudesta ja asiantuntija- ja viranomaistyön vaikuttavuudesta. Opiskelemalla kulttuuriympäristön tutkimusta maisteritason asiantuntijuus laajenee museon seinien ulkopuolelle ja kattaa Museolain 314/2019 mukaisen alueen kokonaisuudessaan. Samalla opiskelijat saavat työkaluja toteuttaa ja kehittää museoiden yhteiskunnallista ja monimittakaavaista vaikuttavuutta.
Uudessa Kulttuuriympäristön tutkimus -moduulissa tarkastellaan yksilöiden ja yhteisöjen suhdetta kulttuuriympäristöönsä. Moduulissa perehdytään siihen, miten kulttuuriympäristö jäsentyy tutkimuksessa, yhteisöjen ja hallinnon toiminnassa, ihmisten kokemuksessa ja miten erilaiset kulttuuriympäristöprosessit muotoutuvat.
Moduuli tutustuttaa opiskelijat monitieteiseen kulttuuriympäristötutkimukseen ja ohjaa opiskelijoita eettisesti kestävään tieteelliseen ajatteluun sekä vastuullisiksi ja vaikuttaviksi kulttuuriympäristö- ja kulttuuriperintökentän asiantuntijoiksi.
Kirjoittaja: Helena Lonkila on museologian yliopistonlehtori ja kulttuuriympäristön ja kulttuuriperinnön soveltavan tutkimuksen dosentti Jyväskylän yliopistossa.
