Kun Nootti avautui yleisölle 15. helmikuuta 2025, ensimmäisten vieraiden joukossa sisään astui kaksi ulkomaalaista. Tosiasiassa miehet työskentelivät Venäjän pääuutiskanava Rossija ykköselle ja kuvasivat piilokameralla reportaasia. Kaksikko tiesi, ettei museo tekisi yhteistyötä itänaapurin valtiollisen median kanssa.
Kymmenen päivää myöhemmin suositussa ajankohtaisohjelmassa Vestissä kerrottiinkin museouutisia Suomesta. Ohjelman mukaan suomalaiset osoittivat kiittämättömyyttä Leniniä kohtaan, jonka ansiosta koko maa oli ylipäätään olemassa. Vasta-avattu museo ei kertonut muka mitään hyvää idänsuhteista eikä esillä ollut edes itsenäisyyden tunnustamisasiakirjaa.
Kameran eteen oli saatu Lenin-museon entinen johtaja Aimo Minkkinen. Sumeilematta hänen kerrottiin pelastaneen arvokkaan tunnustamisasiakirjan, jonka museo olisi ohjelman mukaan muutoin tuhonnut. Venäläiset katsojat eivät saaneet tietää, että haastateltavaksi narrattu eläkeläinen piti kädessään tavallista väriprinttiä.
Ristiriitaisen perinnön äärellä
Venäläisten reaktiot olivat kohtuuttomia, kun muistaa, miten Moskovassa Lenin-museo suljettiin jo vuonna 1993. Esimerkiksi kansanedustaja Nikolai Arefjev luonnehti nimenmuutosta Suomen ”toiseksi epäystävälliseksi teoksi”. Ilmeisesti Nato-jäsenyys oli ollut se ensimmäinen. Hän keksi syyttää tapahtuneesta CIA:ta ja Washingtonia.
Syytöksiä sateli myös toisesta suunnasta. Ukrainan sodan aikana moni sivustaseuraaja on nimen perusteella luullut museota pahuuden temppeliksi. Päätös museon sulkemisestakaan ei kaikille kelvannut – osa vaati kokoelmien polttamista. Villeimmissä väkivaltafantasioissa museon ovet olisi pitänyt naulata ikuisiksi ajoiksi umpeen ja sulkea henkilökunta sisälle.
Samaan aikaan Lenin-museolla oli runsaasti tyytyväisiä kävijöitä ja historiaa tasapuolisesti kuvaava näyttely, mutta mainetta piti jatkuvasti puolustaa. Museo vastusti sotaa ja keräsi yli 30 000 euroa Unicefin Ukraina-keräykseen. Näyttely kuitenkin kaipasi uudistusta ja samalla päätettiin myös nimenmuutoksesta.
Idänsuhteiden museota tarvitaan
Vaikka nimenmuutosta on epäilty historian kumittamiseksi ja tuhoamiseksi, idea syntyi tuiki tavallisessa näyttelytyöryhmässä. Museoammattilaiset saivat häiriköinnistä tarpeekseen. Lenin-museon kanssa ei haluttu tehdä yhteistyötä ja julkisuudessa jouduttiin selittelemään, miksi museo oli olemassa. Koska kahdeksan vuotta vanha näyttely joka tapauksessa piti jo uudistaa, aikaikkuna avautui myös nimenmuutokselle.
Itse asiassa Nootti vastaa tämän päivän museotrendejä. Se rinnastuu esimerkiksi sellaisiin uusiin museonimiin kuten Merkki, Konsti, Leikki, Tahto, Taika, Muisti tai Liekki. Nootti on särmikäs nimi, joka vie heti ajatukset kansainväliseen politiikkaan ja itänaapurin suuntaan.
Nimiuudistusta arvioitiin eri näkökulmista. Muutosta puolsivat erityisesti rahoituksen, markkinoinnin ja asiantuntijaroolin vahvistaminen, ajankohtaisemmat näyttelysisällöt sekä uusien asiakkaiden ja kumppanuuksien tavoittaminen. Lenin-museon nimi oli jännittävä, mutta se myös karkotti osan potentiaalisista kävijöistä ja keitätti myrkkyä sosiaalisessa mediassa. Koululaisvarauksiakin on saatu Noottiin huomattavasti enemmän.
Nootti löysi yleisönsä poliittisen historian museona, joka kertoo idänsuhteiden tarinan itsenäisyyden alkuajoista alkaen. Nootti keskittyy ylirajaiseen historiaan: suomalaisten ja venäläisten suhteisiin, Neuvostoliittoon ja nykypäivään. Suomen historiaa ei voi ymmärtää tuntematta itänaapuria.
Mediamylläkkä
Nimenmuutos suunniteltiin huolella. Kun Nootti julkistettiin huhtikuussa 2024, viestinnässä korostettiin vanhan nimen ja uusien sisältöjen ristiriitaa. Idänsuhteiden museolle on yhteiskunnallista tarvetta ja tarkasteltavaa ajanjaksoa täytyi rohkeasti laajentaa Leninin aikakaudesta nykypäivään.
Kotimaassa uutinen päätyi kaikkiin keskeisimpiin uutismedioihin ja levisi ulkomaille. Julkisuuden myötä kävijävirta moninkertaistui, ja sama suosio jatkuu nyt Nootissa. Ennen sulkemista Lenin-museossa kävi enemmän väkeä kuin koskaan sitten neuvostoaikojen, jolloin suurin osa kävijöistäkin oli toki puolipakolla tuotuja neuvostoturisteja.
Nimenmuutos nousi vahvasti esille huhtikuussa 2024, syksyllä ennen sulkemista ja kolmannen kerran Nootin avauduttua. Kotimaisten medioiden lisäksi jutut levisivät ulkomaille sekä uutistoimistojen että luetuimpien medioiden myötävaikutuksella. Esimerkiksi brittimedioista nimenmuutoksesta uutisoivat The Times, The Guardian ja BBC. Uutinen on kiinnostanut Euroopan ulkopuolella vaikkapa Mongoliassa, Perussa, Yhdysvalloissa ja Indonesiassa. Nimenmuutokseen liittyviä varsinaisia mediaosumia on jo yli 300.
Kirjoittaja: Kalle Kallio johtaa Työväenmuseo Werstasta, Idänsuhteiden museo Noottia ja Kuurojen museota.