Breathe - Niinku hengitä -sarjakuvan näyttämönä toimii taidemuseo tyypillisine tiloineen, kuten lipunmyyntitiski, näyttelytilat ja yleisölle tavallisesti piiloon jäävät alueet. Kirjan kuvituksesta lukija tunnistaa kuitenkin tapahtumapaikaksi erityisesti Amos Rexin. Nuorten seurassa lukija jonottaa museoon ja kohtaa jännittäviä hahmoja, teoksia, ääniä ja hälyä. Kirja tutustuttaa lukijan eri taidemuotoihin, kuten performanssi-, video-, yhteisö-, tila-, maalaus- ja valokuvataiteeseen. Lukija pääsee nuorten mukana kulkemaan konservoinnin, kehystämön ja museon henkilökunnan kokoustilojen läpi ja jopa kurkistamaan johtoryhmän kokoukseen portinvartijan saattelemana. Tässä kohtaa kirja kritisoi rohkeasti päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja valtaa museomaailmassa.
Kirjassa tulee ilmaistuksi ikään kuin rivien välistä herkkyys tunnistaa erilaisten museokävijöiden tarpeet. Parhaimmillaan se voi tarjota ennakkotietoa siitä, mitä museokokemus voi pitää sisällään ja näin madaltaa kynnystä tulla museoon. Se myös pohtii, miten museokävijä voi tuntea museon ja taiteen omakseen ja suhtautua niihin rennommin. Museon yleisötyön ammattilaisen näkökulmasta erityisen mieleenpainuva on kohtaus, jossa toinen päähenkilöistä rauhoittelee vakavaa taidekeskustelua käyviä museokävijöitä muistuttamalla: “Niinku hengitä.”
Sarjakuvassa tekstin määrä on maltillinen, mutta kuvituksen avulla on saatu luotua monia kerroksia ja viittauksia, jotka avautuvat usein vasta toisen tai kolmannen lukukerran jälkeen. Vanha sanonta “yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pätee tässä teoksessa täydellisesti. Kuvamaailma on miellyttävän värikylläinen ja täynnä mielenkiintoisia hahmoja. Muutamalla sävyllä ja ilmeellä on loihdittu tunteiden kirjo, jossa näkyy intoa, inhoa ja jännitystä.
Siitä huolimatta, että kirjan päähenkilöt ovat nuoria, se tarjoaa oivalluksia, tietoa ja viihdettä myös aikuisille lukijoille. Sarjakuva puhuttelee laajaa kohderyhmää ja toimii rentona oppaana museoiden ja taiteen maailmaan tutustumassa oleville nuorille ja aikuisille. Kirja on myös arvokas ja silmiä avaava teos erityisesti kasvatus-, opetus- ja yleisötyötehtävissä toimiville henkilöille, kuten pedagogeille, taidekasvattajille, opettajille, ryhmänohjaajille ja oppaille. Kirjaa voisi suositella myös yleisemmin museoalan ammattilaisille, sillä se käsittelee monia museoiden perusasioita erityisesti kävijän näkökulmasta. Museoammattilaiset voivat tunnistaa siitä monia tuttuja tilanteita, jotka saattavat herättää hilpeyttä, mutta samalla ne tarjoavat mahdollisuuden tarkastella niitä uudesta näkökulmasta.
