Ruotsi ja Suomi valitsi Tornionjoen lippokalastuksen maiden yhteisenä jaettuna perinteenä seuraavaksi ehdokkaaksi UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon (Representative List of Intangible Cultural Heritage of Humanity).
Hakemuksen päähakijana on Ruotsin Institutet för Språk och folkminnen (ISOF). Suomen osalta valmistelusta vastaa Museovirasto. Tornionlaakson museo koordinoi hakuprosessia perinteenharjoittajista muodostuvan yhteisön kanssa.
”Tämä on ollut museolle erittäin painava vastuu, jota olemme kantaneet mielellämme. Museo on luonnollinen toimija ja kohtaamispaikka perinteenharjoittajille ja viranomaisille Museovirastosta sekä ISOFilta”, toteaa museonjohtaja Titta Kallio-Seppä.
Ehdotus lähetettiin Unescon pääkonttoriin Pariisiin 31. maaliskuuta, kulttuuriministerien allekirjoittamana. Päätös mahdollisesta nimityksestä saadaan joulukuussa 2026.
Lippokalastus kuuluu osaksi Tornionjoen perinteistä koskikalastuskulttuuria. Kalastusväline on lippo, pitkän varren päässä oleva pussimainen verkko, jolla kalastetaan rannalta tai tarkoitusta varten rakennetuilta telineiltä.
Vaikka lippoaminen on vuosisatoja vanha kalastusmuoto, se on edelleen voimissaan. Perinne on olennainen osa yhteisön identiteettiä, ja sitä vaalitaan kahden eri valtakunnan alueella. Ilmiö myös kehittyy ja sopeutuu muuttuvaan ympäristöönsä, ja se onkin saanut merkityksen uudenlaisena toimeentulon osana.
Lippoperinteen harjoittajat perustivat vuonna 2010 ProSiika ry:n, jonka tavoitteena on vaalia ja kehittää ainutlaatuista perinnekalastuskulttuuria Tornionjoella, lisätä tietoisuutta vaelluskalojen elinoloista sekä lippoperinteen merkityksestä paikallisidentiteetin rakentajana.
ProSiika ry on vienyt perinnettä aluksi Suomen ja Ruotsin kansallisille listoille ja sitä kautta kohti maiden yhteistä ehdokkuutta UNESCOn listalle. Lippokalastuskulttuuri on nimetty Suomessa Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017.