Panu Rissasen syksy on ollut kiireinen. Juhlavuottaan viettävän Poliisimuseon kokoelmista vastaavana tutkijana työskentelevän Rissasen työpöydällä on ollut muun muassa 20 vuotta toimineen museon kokoelmapolitiittisen ohjelman päivittäminen sekä uuden kokoelmajärjestelmän käyttöönoton valmistelu.

”Kokoelmaohjelmamme on tehty vuonna 2010, eikä moni asia ole enää ajankohtainen. Poliisiorganisaatio on uudistunut ja rikosmuseo on tullut osaksi kokoelmaamme. On hyvä tarkastella toimintatapoja uudelleen ja miettiä, toimitaanko edelleen samoin kuin ennen vai kehitetäänkö uusia toimintatapoja.”

Koko uransa museoissa työskennellyt Rissanen ajautui alalle sattuman kautta, mutta ei ole koskaan tullut katuneeksi työtään kokoelmien parissa.

”Myöhemmin olen miettinyt, että nuorena olisi voinut tehdä monenlaista. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen päätynyt museoalalle ja kokoelmat ovat vieneet minut mukanaan. Vuosien varrella kokoelmatyön arvostus on ilokseni noussut.”

Monipuolisuus

Rissasen työ Poliisimuseossa on erittäin monipuolista. Hän vastaa laajasta kokoelmasta, johon kuuluu 141 000 valokuvaa ja yli 24 000 esinettä aina autoista virkapukuihin.

”Työpäiväni alkavat sähköpostien lukemisella ja kiireellisiin asioihin reagoimisella. Vietän paljon aikaa tietokoneella, mutta pyrin päivittäin käsittelemään myös säilytyksessä olevia esineitä. Liikkuminen, nostelu ja siirtely tekevät hyvää sekä fyysisesti että henkisesti.”

Kokoelmatutkijan työhön kuuluu myös paljon hallinnollisia tehtäviä. Lisäksi työhön kuuluu olennaisena osana lahjoitusten vastaanottaminen, luettelointi ja digitointi. Kokoelmat on jaettu luokittain eri paikkoihin säilytettäväksi, ja kirjaukset ovat erittäin tärkeitä.

”Lahjoitukset saattavat saapua museolle vaikkapa muovipussiin sullottuna. Tehtäväni on varmistaa, että aineisto säilytetään asianmukaisesti. Aineiston vastaanottamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, sillä lahjoittaja tietää usein paljon enemmän kuin me. Tieto pitää saada ulos ja kirjattua siinä hetkessä. Tietojen metsästäminen jälkikäteen on vaikeaa ja turhauttavaa puolin ja toisin.”

Mielenkiintoisuus

Rissanen on ollut mukana Poliisimuseossa lähes alusta asti ja on virkaiältään museon vanhin työntekijä. Työ tarjoaa mahdollisuuden nähdä paikkoja ja tilaisuuksia, joita harva pääsee näkemään.

”Työ Poliisimuseossa on mielenkiintoista ja opettavaista. Työhöni kuuluu nykypäivän dokumentointi, mikä tulee yllätyksenä monelle. Olen esimerkiksi dokumentoinut poliisiasemien elinkaarta eri vaiheissa, kuten tilojen jäädessä pois käytöstä.”

Erityisen mieleenpainuva projekti oli taiderikoksia esittänyt Väritetty totuus – Taiderikoksia Suomessa -näyttely vuosina 2021–2023. Näyttelyssä yleisö pääsi näkemään Poliisimuseon kokoelmiin kuuluvia väärennöksiä muun muassa Gallen-Kallelan ja Schjerfbeckin töistä.

”Meille saapuu rikosaineistoja hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi julistamisen jälkeen. Taideväärennöksiä toimitettiin meille kuitenkin jo etukäteen. Ennen näyttelyn avaamista jännitimme ja odotimme oikeuden päätöstä, jotta teokset saatiin esille. Näyttely oli mieleenpainuva kaikkine oheisjuttuineen, vierailuineen ja tv-dokumentteineen.”

Sisäministeriö

Poliisimuseo toimii sisäministeriön alaisuudessa, joka tekee museosta ainutlaatuisen.

”Meitä koskevat poliisin erilaiset ohjeistukset ja hallinnolliset rakenteet, joita ei muissa museoissa ole. Esimerkiksi henkilötietosuoja ja asiakirjojen julkisuus ovat työssämme läsnä. Teemme myös eettistä pohdintaa siitä, onko esineiden tai dokumenttien esittäminen sopivaa. Emme nimeä rikoksen tekijöitä tai uhreja nimeltä, vaan käsittelemme rikoksia ilmiöiden tasolla.”

Museo sijaitsee Tampereen Hervannassa poliisiammattikorkeakoulun yhteydessä ja yhteistyö poliisiorganisaation kanssa on tiivistä. Poliisimuseossa myös opetetaan poliiseja.

”Poliiseilta saamamme palaute on ollut myönteistä, ja Poliisimuseon työtä pidetään tärkeänä poliisien keskuudessa. Voisi sanoa, että olemme poliisille tuttuja.”

Tutkimus

Rissanen hyödyntää työssään historiantutkimuksen metodologiaa ja ajattelutapaa. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa pääaineenaan yleistä historiaa, mutta sivuaineita hänellä oli myös muista tiedekunnista. Hän työskenteli uransa alussa Työväen keskusmuseossa harjoittelijana ja erilaisissa määräaikaisissa tehtävissä kokoelmien parissa.

”Museot, joissa olen työskennellyt, ovat yhteiskunnallisia, joten esimerkiksi sosiaalipolitiikan historian opiskelusta on ollut hyötyä. Suosittelen alaa opiskelevia kokeilemaan erilaisia asioita rohkeasti ja tarttumaan myös määräaikaisiin tehtäviin. Kokeilemalla selviää, onko jokin juttu juuri sinulle sopiva.”

Tietopalvelua tehdään paljon poliisiorganisaation sisäisesti, mutta myös tutkijoilta ja yksityishenkilöitä saapuu ajoittain tiedusteluja. Esimerkiksi elokuvantekijät saattavat kysyä apua virkapuihin tai poliisiautoihin liittyvissä asioissa.

”Olen aika vähän tekemisissä museoasiakkaiden kanssa. Joskus opastan, mutta useimmiten kontaktit museokävijöiden kanssa ovat ystävällinen nyökkäys museotilan läpi kokoelmatilaan kulkiessa.”

Rissanen toivoo, että museoissa tehtäisiin tulevaisuudessa enemmän yhteistyötä akateemisten tutkijoiden kanssa, sillä kokoelmia voitaisiin käyttää paljon enemmän tutkimuksen tukena. Myös Poliisimuseon kokoelmia voisi käyttää tutkimusprojekteissa, jotka käsittelevät esimerkiksi poliisin historiaa ja rikostutkintaa.