Amos Rex on taidemuseo, jolla on erityinen suhde nuoriin aikuisiin ja vanhempiin teini-ikäisiin. Museo esittelee kolmen vuoden välein 15–23 -vuotiaiden taiteilijoiden teoksia Generation-näyttelyssä, jonka neljäs editio avautuu toukokuussa 2026. Edellinen, ennätysyleisön saavuttanut Leandro Erlich -näyttely oli erityisen suosittu nuorten keskuudessa: yli 200 000 myydystä lipusta 67 000 on alle 30-vuotiaille ja 40 000 alle 18-vuotiaille. Lisäksi alle 30-vuotiaat pääsevät aina museoon alennettuun 5 euron hintaan.
Julkaisimme keväällä 2026 yhdessä strategiatoimisto Norenin kanssa tekemämme etnografisen tutkimuksen 16–18-vuotiaiden arjesta, arvoista ja kokemuksista, sekä heidän suhteestaan kulttuuri-instituutioihin ja taiteeseen. Teimme tutkimuksen, sillä halusimme ymmärtää nuoria paremmin ja vahvistaa heidän ääniään.
Etnografiseen tutkimukseen osallistui viisi erilaista ystäväporukkaa pääkaupunkiseudulta, ja tutkimus sisälsi haastatteluja, museo- ja galleriavierailuja sekä osallistumista löydösten analysoimiseen.
Tutkimus on hyödyllinen koko museo- ja kulttuurikentälle ja siinä näkyy aidosti nuorten ääni ja osallisuus. Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan Amos Rexin verkkosivuilla, ja toivomme että kulttuuri-instituutiot voivat hyödyntää tutkimusta syventämään ymmärrystään nuorista ja oman toimintansa kehittämisessä.
Saimme selville uutta tietoa siitä, miten nuoret varautuvat epävarmaan tulevaisuuteen kekseliäillä tavoilla, miten he suhtautuvat teknologiaan sekä museoihin ja mitä luovuus merkitsee heille.
Nuoret rakentavat resilienssiä tietoisesti
Nuoret eivät aiempien sukupolvien tapaan panosta yhteen tulevaisuuden suunnitelmaan, sen sijaan he varautuvat epävarmuuteen kasvattamalla resilienssiään. Tutkimuksessa nousi esiin neljä hämmästyttävän samankaltaista strategiaa nuorten erilaisista taustoista ja resursseista huolimatta.
- Nuoret kasvattavat tietoisesti voimavarojaan mm. kehittävät omaa keskittymiskykyään rajoittamalla ruutuaikaa ja suosimalla palkitsevia offline-kokemuksia.
- He suojautuvat kuormittavalta ja polarisoituneelta keskustelukulttuurilta vetäytymällä pieniin, luotettaviin ryhmiin sekä kuratoimalla tarkasti sosiaalisen median käyttöään.
- Nuoret pyrkivät tasapainottamaan stressiä ja digitaalista ylikuormitusta hetkillä, joissa voi rentoutua, päästää irti ja pitää hauskaa.
- Luovuus on kanava nuorille vahvistaa resilienssiä ja toteuttaa itseään. He ymmärtävät luovuuden laajasti: kaikki maalaamisesta pukeutumiseen ja jalkapallon pelaamiseen nähdään itseilmaisun muotoina.
Kuulumisen tunne ei ole itsestäänselvyys
Museoissa käy valtava määrä nuoria ja teemme äärimmäisen arvokasta työtä tarjoamalla nuorille uusia kokemuksia, inspiraatiota ja mahdollisuuden ajatella uusia ajatuksia. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten nuorten saavutettavuutta lisätään museoissa, sekä tuo esiin mitä palautetta ja toiveita nuoret antoivat museoille ja kulttuuri-instituutioille. Kaikki nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
”En käy kulttuuri- instituutioissa kovin paljon, koska ne maksavat. Sinne mennään yleensä aikuisten kanssa, koska jos menee yksin, tulee olo kuin olisi joku likainen nuori, joka on siellä vain häiritsemässä muita… Jos sanotaan, että tämä on kaikille, se tarkoittaa, että se on aikuisille.” – Alma, 16
Kuten 16-vuotiaan Alman sitaatista käy ilmi, nuorilla on myös kokemuksia siitä, että museot, taide ja kulttuuri ovat vaikeasti lähestyttäviä. Jos tilat tuntuvat liian muodollisilta, säännöt epäselviltä tai sisältö etäiseltä tai liian vaikealta, nuorille voi syntyä kokemus siitä, etteivät museot ole heitä varten. Minkälaiset seikat vaikuttavat nuorten kokemukseen museoissa, ja millaisia hyviä käytäntöjä alalta löytyy nuorten osallisuuden ja saavutettavuuden lisäämiseksi?
Kielen merkitys
Tutkimuksessa eri sosioekonomisista ja kulttuuritaustoista huolimatta nuoret nostivat esiin instituutioiden käyttämä kielen, erityisesti taiteen kontekstissa. Nuoret, joilla on taustaa esimerkiksi taidepainotteisesta koulusta tai aktiivisesti kulttuuria kuluttavasta perheestä, antavat palautetta instituutioiden käyttämän kielen vaikeudesta. He kokivat, että monimutkainen kieli toimii eräänlaisena portinvartijana taiteeseen ja kulttuuriin.
Samaan aikaan nuoret, joilla ei ole vastaavaa taustaa, esittivät samansuuntaista kritiikkiä, mutta eri näkökulmasta: heidän oli vaikea ymmärtää sisältöä, eikä se tuntunut heistä puhuttelevalta.
“Taide ja se, mitä siitä pitäisi ajatella, on oikeastaan vain pienen piirin käsissä… He käyttävät vaikeaa kieltä, koska se saa sen ymmärtävät ihmiset tuntemaan itsensä erityisiksi, ja jos siitä tehtäisiin helpommin ymmärrettävää, vanhemmat ihmiset alkaisivat heti sanoa, että me pilaamme kulttuurin… Mutta jos taiteen tarkoitus on saada sinut ajattelemaan ja aktivoida mieltäsi, millaisia ajatuksia taide voi herättää, jos et ymmärrä sitä lainkaan?” – Panu, 17
Monissa museoissa on hyviä ratkaisuja, jotka tekevät kielestä helpommin lähestyttävää. Esimerkiksi HAM on ottanut käyttöön selkokielen. Museon strategia, profiili ja yleisöt vaikuttavat siihen, miten kielestä voi tehdä toimivampaa.
Nuoret toivovat museoilta kieltä, joka on selkeää, mutta ei yksinkertaistavaa tai alentuvaa. He tunnistavat kieleen liittyvän valtasuhteen ja toivovat kieltä, joka kutsuu tulkitsemaan, tuntuu keskustelevalta ja avoimelta sekä kohtelee heitä aktiivisina osallistujina, ei passiivisina vastaanottajina.
He kertovat kaipaavansa älyllisesti kiinnostavaa sisältöä, mutta esitettynä selkeästi ja merkityksellisesti. Liian akateeminen tai koodattu kieli luo etäisyyttä nuorten kävijöiden ryhmässä. Ymmärrettävä ja samaistuttava kieli taas lisää osallisuuden ja omistajuuden tunnetta.
Nuorten suhde teknologiaan on muuttumassa
”Me oltiin opiskeltu sitä koulussa, joten mulla oli jonkin verran taustatietoa, minkä takia mä pystyin olemaan locked in [2 tunnin konsertin ajan Musiikkitalossa] vaikka tavallisesti mä en pystyis.” Mikko, 17
Tutkimuksessa käy ilmi, että nuoret käyttävät teknologiaa paljon, mutta haluavat siitä taukoa. He tunnistavat sosiaalisen median haitallisen vaikutuksen ja pyrkivät tietoisesti kasvattamaan hyödyllisiä kykyjä, kuten keskittymiskykyä, ja välttämään “aivoja mädättävää” sisältöä.
Museot tarjoavat nuorille mahdollisuuden irrottautua arjen huolista. Jo pelkästään puhelimesta erossa oleminen koetaan helpottavana – se antaa tauon jatkuvasta tavoitettavuudesta ja suojaa kuormittavalta sisällöltä.
“Haluaisin oppia näistä teoksista enemmän, koska en oikein ymmärrä, mistä niissä on kyse. En myöskään pidä siitä, että tieto on QR-koodien takana, koska silloin minun täytyy ottaa puhelin esiin, ja kaikki ilmoitukset vyöryvät päälle ja ajatukseni siirtyvät heti muualle.” – Laura, 16
Hyvin tehty ja perusteltu digitaalinen sisältö koettiin helpommin lähestyttäväksi, mutta digitaalisten ratkaisujen tulee olla tarkkaan harkittuja – ei automaattisia ratkaisuja.
Puhelimet häiritsevät keskittymistä ja kokemusta ja niistä irrottautuminen koetaan helpottavana ja tärkeänä. Nuoret eivät kaipaa museoihin lisää ruutuja, vaan merkityksellisiä, osallistavia ja keskittymistä tukevia kokemuksia.
Saavutettavuus nuorille lisää saavutettavuutta kaikille
Nuorten viesti on selkeä: he eivät odota museoiden muuttuvan viihteeksi tai yksinkertaisemmiksi, vaan avoimemmiksi, merkityksellisemmiksi ja aidosti kutsuviksi. Kun kieli on ymmärrettävää, tilat tuntuvat sallivilta ja kokemukset tukevat keskittymistä ja osallistumista, hyötyvät kaikki kävijät taustasta riippumatta.
Kun museot onnistuvat luomaan tiloja, joissa nuoret kokevat kuuluvansa, ne eivät ainoastaan lisää saavutettavuutta – ne rakentavat tulevaisuuden kulttuurisuhdetta. Silloin museot eivät ole vain paikkoja, joissa käydään, vaan paikkoja, joihin halutaan palata.
Kirjoittaja: Iia Palovaara taidehistorioitsija ja viestinnän ammattilainen, jolla on laaja museoalan tuntemus. Hän on ollut Suomen museoliiton hallituksen jäsenenä 2023–2026. Hän vastaa Amos Rexin nuorisotutkimuksesta, suunnittelee museon ohjelmistoa julkiseen tilaan Lasipalatsin ikonisille kummuille ja työskentelee näyttelytekstien parissa.