Lunta tuiskutti taivaalta, kun Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen intendenttinä toimiva biologi Veronika Laine aloitti työpäivänsä joulukuisena päivänä vuonna 2023. Edessä piti olla aivan tavallinen arkipäivä museolla.
Tavallinen työpäivä sai yllättävän käänteen, kun museomestari Janne Granroth keskeytti Veronikan arkiset työtehtävät konservointihuoneessa. Janne esitteli hänelle erikoista näytelaatikkoa, jonka hän oli löytänyt museon varastosta konservointihuoneen vuosisiivousta tehdessään. Laatikko sisälsi kummallisen muotoisen näytekappaleen.
”Mikäs tämä oikein mahtaa olla? Ehkä luu vai onko se kivi?” kummasteli Janne.
Korppoon kuuluisat delfiinit
Saaristomerellä todistettiin eriskummallinen näky vuoden 2006 marraskuussa. Kahden delfiinin nähtiin uiskentelevan muun muassa Korppoon vesistössä ja eksyneet eläimet nousivat hetkellisesti julkisuuteen. Niistä uutisoitiin monella eri taholla, kuten pari vuotta sitten eksyneestä Haminan mursusta.
Delfiinit sotkeutuivat lopulta kalaverkkoihin ja menehtyivät. Luonnontieteellinen museo vastaanotti emoksi ja poikaseksi tutkijoiden arvioimat delfiinien ruhot Ruokaviraston esitutkinnan jälkeen. Kuuluisat delfiinit prosessoitiin ja eläinten sijoittamista näyttelyyn harkittiin.
Lopulta delfiinit päätyivät kuitenkin tieteellisiin kokoelmiin. Ne sijoitettiin museon luustokokoelmaan odottamaan mahdollisia näyttelytarpeita tai tulevia tutkimuksia. Uutisointi rauhoittui, kansalaiset unohtivat delfiinit ja pöly laskeutui kokoelmaan talletettujen delfiinien ylle.
Pölyyntynyt näytelaatikko
Melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin Veronikan ja Jannen tarkasteltavaksi oli päätynyt delfiinien mukana saapunut näytelaatikko. Satojen muiden näytteiden tavoin se oli siirretty konservointihuoneen hyllylle odottamaan museonäytteiden sisäänkirjausta, mutta se oli priorisoinnin ja kiireiden vuoksi unohtunut.
”Aluksi ajattelin, että näyte olisi vain ravinnon mukana tullut luunpalanen. Tuolloin en vielä tiennyt näytteen alkuperästä tarkemmin”, toteaa Veronika.
Luumainen kappale muistutti seepiansuomua, joka on tuttu monille lemmikinomistajille, sillä sitä myydään lemmikkieläinkaupoissa kalsiumin lähteeksi esimerkiksi linnuille ja kilpikonnille. Suomun materiaali on kuitenkin usein aika pehmeää ja delfiinin sisältä löytynyt kappale oli selkeästi kovempi ja luumaisempi. Esine muistutti myös hietadollareiden (Clypeasteroida) tukirankaa, mutta koko ei täsmännyt eikä kyseistä eläintä esiinny Itämeren lähialueilla.
”Näyte jäi vaivaamaan. Kappaleen materiaali oli niin erityylinen ja mallikin oli todella erikoinen. Halusin saada selville mistä oli kyse”, Veronika muistelee.
Kirje Ruokavirastosta
Näytteen alkuperä selvisi, kun huomattiin, että näytteiden mukana oli saapunut kirje Ruokavirastosta. Villieläinkuolinsyyntutkimuksen asiantuntija Marja Isomursu oli prosessoinut delfiinin, kuten satoja muita villieläinnäytteitä ennen niiden saapumista luonnontieteelliseen museoon tieteellistä tutkimusta edistämään.
Kirjeeseen Isomursu oli kirjoittanut, että näyte oli löytynyt naarasdelfiinin synnytyskanavasta eikä kukaan keksi sille selitystä. Kirje herätti uusia kysymyksiä. Miksi delfiinin emättimessä olisi luu? Miten se oli sinne päätynyt? Miten delfiinillä pystyi olemaan poikanen, vaikka emättimessä oli suurehko möhkäle jumissa?
”Tuntui että kysymyksiä tuli vain lisää ja lisää. Asiantuntijoihin ja kirjauksiin oli kuitenkin vahva luotto. Ravinnon mukana tullut “luunpalanen” oli nyt saatu raksittua pois näytteen mahdollisesta alkuperästä. Sellaisen löytäminen emättimestä olisi hyvin epätodennäköistä”, toteaa Veronika.
Taustatutkimusta työpäivän jälkeen
Työpäivästä on jäänyt paljon kysymyksiä, jotka kaiversivat Veronikan mieltä vielä kotonakin. Tutkijan mieltä kaiversi halu saada vastaus esiin ja mysteerille piti löytää jokin ratkaisu. Niinpä Veronika ryhtyi taustatutkimukseen.
”Kirjoitin hakuselaimeen ”vagina stone dolphin” ja sieltähän se ponnahti esiin, Vaginal calculi eli emätinkivi”, muistelee Veronika.
Emätinkivet ovat hyvin samantyyppisiä kuin munuaiskivet ja niitä tavataan yllättävän usein delfiineillä. Esimerkiksi Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin kaikki rantautuneet delfiiniit vuosilta 1972–2012 ja huomattiin, että yli kolmelta prosentilta aikuisista naaraista löytyi näitä kiviä.
Kaikki tutkimuksessa löydetyt kivet olivat struviittiä eli koostuivat magnesiumammoniumfosfaatista. Syyksi delfiinien emätinkivien muodostumiselle arvellaan fistulaa eli epänormaalia yhteyttä virstarakon ja synnyskanavan välillä, jolloin virtsaa pääsee vuotamaan emättimeen ja näin aiheuttamaan tulehdusta sekä mahdollisia emätinkiviä.
Emätinkivet puolestaan voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä delfiineillä. Veronikan tutkimassa tapauksessa delfiinillä kuitenkin oli poikanen, joten olisiko tämä kivi muodostunut vasta synnytyksen jälkeen? Ehkä synnytyksessä oli tapahtunut vahinkoa synnytyskanaviin? Poikasen kaksonen tämä tuskin oli, sillä kaksossynnytyksiä tapahtuu harvoin delfiineillä.
Materiaalitutkimukset ja tutkijoiden verkosto
Veronikan etsimä tieto emätinkivestä johtivat lisätutkimuksiin museon uudella CT-skannerilla ja kivi annettiin museomestari Max Söderholmille kuvannettavaksi. Laitteen avulla pystytään kuvantamaan ulkoisia ja sisäisiä rakenteita näytettä vahingoittamatta.
CT-skanneri antoi mahdollisuuden todeta, oliko kivi samaa tiheyttä läpikotaisin, mikä viittaisi virtsasta muodostuneeseen emätinkiveen. Jos taas tiheys kiven sisällä vaihtelisi huomattavasti, viittaisi se muuhun materiaaliin kiven sisällä. Sen avulla saataisiin siis varmuus siitä, ettei kyse ollut harvinaisesta kaksossynnytyksestä tai muusta sikiöjäänteestä.
Samalla kun kiveä kuvannettiin Suomessa, oli Veronika yhteydessä merinisäkästutkijaan Lonneke IJsseldijkiin Utrechtin yliopistosta. Lonneken vastuulla on tehdä ruuminavaukset Alankomaihin rantautuneille valaslajeille.
Yhteistyö on tärkeää tutkimusmaailmassa, sillä vastausten löytäminen arvoituksiin on lähes mahdotonta, kun näytteitä on vähän ja tietoa vielä vähemmän.
Valitettavasti Alankomaissakin oli vähäisesti tietoa emätinkivistä. Vaikka joistakin pyöriäisistä oli löydetty emätinkiviä, eivät Alankomaan 14 delfiininäytettä sisältäneet yhtäkään.
Lajin säilymisen kannalta merkittävää tietoa
Lopulta kuvantamisen tulokset valmistuivat ja voitiin todeta, että löydös oli todennäköisimmin peräisin fistulasta, joka päästänyt virtsaa vuotamaan emättimeen ja kovettunut sitten emätinkiveksi. Tämä olisi luultavasti vaikuttanut delfiinin hedelmällisyyteen, jos se olisi selvinnyt Itämeren matkastaan.
Veronikan tutkimassa tapauksessa emätinkiven aiheuttama mahdollinen hedelmättömyys on seikka, joka vaikuttaa lajien lisääntymiseen ja sitä kautta lajin säilymiseen. Etenkin luonnonpopulaatioiden osalta synnytyksen jälkeinen hedelmättömyyden riski emätinkivien takia on tekijä, joka pitää ottaa huomioon arvioidessaan populaatioiden kokoa ja kasvua.
Luonnon ja lajien suojelu on kiistatta tärkeää, mutta jos emme tiedä tarpeeksi ympärillä olevasta ekosysteemistämme saatikka lajeista, on niiden suojelu erittäin hankalaa. Lajikohtaiset suojeluohjelmat tarvitsevat lisätietoa juuri tällaisista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa koko lajikannan menestykseen.
Ja siksi on tärkeää, että näytteet päätyvät tarkempiin tutkimuksiin sen sijaan, että ne jäävät pölyttymään varastojen hyllyille.