Kun Museo Leikki avasi ovensa Espoon Tapiolassa keväällä 2022, päättyi pitkä uudistustyö ja samalla alkoi uusi vaihe museon historiassa. Ennen uudistusta museo oli tunnettu suomalaisille rakkaita leikkikaluja esittelevänä Suomen lelumuseo Hevosenkenkänä, mutta uudistuksen myötä näkökulma on avartunut – nyt museo tarkastelee leikkiä laajempana ilmiönä, jossa aineelliset ja aineettomat perinteet kietoutuvat yhteen.
Leikkikalujen materiaalisen tiedon ohella keskitytään siihen, miten niillä on leikitty – ja yhä enemmän myös aineettomaan leikkiin ja leikkiperinteisiin. Tämä muutos ei ole ollut yksinkertainen. Leikin tallentaminen on haastavaa: se on hetkellistä, jatkuvasti muuttuvaa ja sidoksissa aikaan ja paikkaan.
Museo Leikki on vastannut tähän haasteeseen kehittämällä erilaisia verkkokyselyitä, joilla leikkitietoa on kerätty suoraan yleisöltä. Museo Leikin verkkopohjaisten muistitietokeruiden analysointi, pitkäaikaisarkistointi ja julkaiseminen- hanke (2025) avaa kyselyillä kerättyjä leikin muistoja sekä tutkijoiden että laajemman yleisön käyttöön. Hanke toteutetaan opetus- ja kulttuuriministeriön digitaalisen kulttuuriperinnön erityisavustuksella.
Kyselyt tekevät leikistä näkyvää
Vuosina 2019–2025 museo on järjestänyt kolmetoista verkkopohjaista leikkitietokyselyä, joiden pohjalta on suunniteltu muun muassa näyttelyjä ja julkaisuja. Vastauksia on kertynyt noin 1 600, ja ne muodostavat tuhansien sivujen mittaisen muistitietoaineiston.
Kyselyiden aiheet ovat liikkuneet laajoista lapsuusmuistoista hyvin rajattuihin ilmiöihin. Osa on avannut kokonaisia sukupolvikokemuksia: Kasarin lapset (2019) ja Ilmiömäinen lapsuus (2020) kartoittivat lapsuuden leluja, leikkejä ja arkea eri vuosikymmeniltä. Niiden kautta hahmottuu, miten leikin muodot ja merkitykset ovat muuttuneet ajan kuluessa. Parhaat lelut ja leikit ikinä (2020) antoi äänen tämän päivän lapsille ja dokumentoi heidän kokemuksiaan leikistä.
Mukana on myös pienempiä ja tarkemmin rajattuja kokonaisuuksia. My Little Pony -kysely (2023) ja Transformers (2025) keskittyivät yksittäisiin leluilmiöihin, joissa korostuvat keräily, lelujen brändäys ja kulttuurinen merkitys. Toisaalta kyselyissä on tartuttu myös ajankohtaisiin teemoihin: Käärijä-fanitus (2023) ja Japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa (2023) osoittavat, miten nopeasti museotyö voi reagoida nykyhetken ilmiöihin.
Muistitieto täydentää ja haastaa
Muistitieto on yksilön kokemuksiin perustuvaa tietoa, joka ei rajoitu menneisyyteen vaan kertoo myös tästä hetkestä. Museotyössä se täydentää virallisia lähteitä ja joskus myös haastaa niitä.
Museo Leikki on nostanut esiin ääniä, jotka aiemmin ovat jääneet helposti kuulumattomiin. Lapsuuteni lelut ja leikit (2021) -kysely kartoitti Suomen kulttuuri- ja kielivähemmistöjen lapsuusmuistoja, ja Sateenkaarilapsuus -kysely (2023) keräsi talteen sateenkaari-ihmisten lapsuuteen, nuoruuteen ja leikkiin liittyviä kokemuksia ja esineistöä.
Kyselyt ovat olleet myös väline yleisön ja museon vuorovaikutukseen. Vastaajat eivät ole vain tiedon lähteitä, vaan oman kulttuurinsa tulkitsijoita. Heidän kertomuksensa ovat päätyneet näyttelyihin esineiden rinnalle, jolloin kävijä voi tunnistaa omat kokemuksensa osana yhteistä kulttuurista muistia.
Kyselyiden aineistoista on poimittu sitaatteja museon Muistot lapsuuden peilinä ja Tokiosta Tapiolaan -julkaisuihin, ja niitä on hyödynnetty erilaisissa kampanjoissa ja sosiaalisen median sisällöissä.
Leikkitiedosta yhteiseksi tiedoksi
Muistitieto rikastuttaa kuvaa lapsuudesta ja nuoruudesta tavoilla, joihin esinekokoelmat eivät yksin yllä. Kysely on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Jotta aineistosta olisi hyötyä tutkimuksessa ja museotyössä, se vaatii huolellista analyysia, ja kontekstointia – ja siihen tarvitaan resursseja.
Käynnissä oleva hanke tarttuu juuri tähän haasteeseen. Aineistot analysoidaan, arkistoidaan museon kokoelmiin ja tehdään saavutettavaksi niin tutkijoille kuin suurelle yleisölle. Kyselyaineistoja julkaistaan vuoden 2025 lopussa osana museon kokoelmahallintajärjestelmää ja Finna-palvelua.
Hankkeen aikana museo kehittää myös toistettavan analyysimallin tulevia aineistoja varten. Työ jatkaa siitä, mihin aiempi Leikin ja lapsuuden asiantuntemuksen vahvistaminen Museo Leikissä -hanke jäi. Näiden hankkeiden kautta Museo Leikki rakentaa uusia käytäntöjä leikin muistitiedon tallentamiseen ja saavutettavaksi tekemiseen.
Katse tulevaan
Hankkeen merkitys on siinä, että se järjestää ja avaa jo kerätyn aineiston muiden käyttöön. Se myös herättää jatkokysymyksiä: mitä leikkiperinteitä olisi tärkeintä tallentaa seuraavaksi, ja miten aineistojen analysointi ja pitkäaikaissäilytys voidaan turvata myös hankerahoituksen ulkopuolella?
Ensimmäiseen kysymykseen pureudutaan jo hankkeen lopussa. Vuoden 2025 lopulla museo järjestää laajalle yleisölle suunnatun kyselyn, jolla kartoitetaan, millaisia leikkiperinteitä ja ilmiöitä olisi tärkeää dokumentoida tulevaisuudessa. Näin Museo Leikki jatkaa tehtäväänsä leikin tallentajana, tutkijana ja puolestapuhujana – yhdessä yleisön kanssa.
Kirjoittaja: Anna Salonen työskentelee Museo Leikin hanketutkijana. Museo Leikin verkkopohjaisten muistitietokeruiden analysointi, pitkäaikaisarkistointi ja julkaiseminen -hankkeessa toimii apulaistutkijana Valtteri Korva.