Kyselyn toteutus ja vastaajat
Kysely toteutettiin webropol-kyselynä, joka suunnattiin museoalan ammattilaisille Museoliiton Museoposti-sähköpostilistan kautta. Vastauksia tuli ilahduttavan runsaasti, yhteensä 219.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet (91 % vastaajista) olivat opiskelleet museologiaa. Heistä suurin osa (56 %) oli suorittanut museologian opintonsa Jyväskylän yliopistossa. Turun yliopistossa museologiaa oli opiskellut 21 % vastaajista ja Helsingin yliopistossa 14 %.
Museologia on museotyön ja ammatillisen identiteetin perusta
Opetuksen järjestäjän näkökulmasta kyselyn vastaukset olivat erittäin ilahduttavaa luettavaa, sillä 56 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että museologian opinnoista oli ollut heille paljon hyötyä. Kun mukaan lasketaan myös ne, joiden mielestä museologiasta on ollut jonkin verran hyötyä, museologian opintoihin tyytyväisten määrä nousee lähes 90 prosenttiin.
Museologian opintojen hyödyllisyyttä perusteltiin kertomalla, että museologian opinnot olivat antaneet laajan museoalaa ja kulttuuriperintötyötä koskevan ymmärryksen. Museologian koetaan olevan museotyön perusta. Tätä mieltä olleiden vastaajien näkökulmasta museotyötä ei voi tehdä ilman museologian kautta saatua teoreettista taustaa ja laajempaa ymmärrystä museotyön merkityksestä. Kuten eräs vastaaja kommentoi: “Museologia on auttanut minua pohtimaan, perustelemaan ja vakuuttamaan itselleni, mutta myös kyseenalaistamaan museotyön tavoitteita.”
Museologia oli myös museoammatillisen identiteetin perusta. Varsinaisen pääaineen kautta saadun osaamisen ei katsottu tuottaneen riittävää osaamista museotyöhön. Se pieni osa vastaajista (11 %), jonka mielestä museologiasta oli ollut vain vähän tai ei lainkaan hyötyä, perusteli vastaustaan sillä, että opetuksen sisältö koostui itsestäänselvyyksistä tai ei vastannut työelämän tarpeita.
Muutamat museologian opetusta kritisoitunut vastaaja tarkensi opiskelleensa museologiaa esimerkiksi 1980-luvulla, joten vastaus ei kerro museologian opetuksen tämän hetken tilanteesta. Joissakin vastauksissa kritisoitiin sitä, että Helsingissä on mahdollista opiskella museologiaa vain englanniksi, ei suomeksi.
Työllistymisen ja pätevyyden ehto
Osa vastaajista näki museologian hyödyllisyyden ”paperina”, jota ilman museosta ei voi saada työtä tai edetä urallaan. ”Lain vaatima pätevyys museoalan työskentelyyn avasi oven nykyiseen työpaikkaan.” Näistä vastauksista näkee, että museologian opinnoista on tullut museoalan ”pääsyvaatimus”, joka on alalle työllistymisen ehto. Osa vastaajista oli opiskellut museologiaa varmuuden vuoksi, jotta ei sulje mitään uramahdollisuuksia pois. Vastauksissa toisaalta myös kiiteltiin, että museologia oli ainoa oppiaine yliopistossa, joka antoi ylipäänsä eväitä työelämään ja työuran pohtimiseen.
Vastauksissa korostui museologian opintoihin sisältyvän harjoittelun merkitys: harjoittelu antoi käytännön työkokemusta ja verkostoja ja perehdytti museoalaan. Useiden vastaajien kohdalla harjoittelusta oli ollut suoraa hyötyä: se oli johtanut ensin määräaikaiseen työhön ja siitä pidempiaikaiseen uraan museoalalla.
Liian käytännöllistä vai liian teoreettista?
Kysyimme vastaajien mielipidettä opintojen sisällöistä. Vastausten perusteella käytäntö ja teoria ovat hyvässä tasapainossa, mutta näkemykset siitä, mitä museologian opetuksen pitäisi sisältää, vaihtelivat suuresti. Joidenkin vastaajien mielestä opintojen pitäisi olla käytännöllisemmät. Näiden vastaajien mielestä museologian opinnot olivat liian kaukana museotyön arjesta, jolloin ne eivät vastanneet työelämän tarpeita.
Toisten vastaajien mielestä käytännön museotyö opitaan vasta työssä eikä yliopistossa edes pitäisi opettaa käytännön asioita. Nämä vastaajat toivoivat museologian opinnoilta museoita ja kulttuuriperintötyötä koskevaa teoreettista sisältöä sekä välineitä sen pohtimiseen, miksi museotyötä tehdään.
Ne, jotka olivat opiskelleet museologiaa oltuaan jo jonkin aikaa työelämässä, kiittelivät opintojen antaneen uutta perspektiiviä työhön juuri teoreettisuuden kautta. Opintojen kautta heille oli hahmottunut, millainen museoala on laajempana kokonaisuutena ja mikä oman työn rooli on siinä.
Miten museologian opetusta tulisi kehittää?
Kyselyn lopuksi kysyimme vastaajien mielipiteitä museologian opetuksen kehittämiseen. Tähän tuli valtavasti avovastauksia – iso kiitos vastaajille tästä! Opetuksen kehittämisen haasteena on kuitenkin vastausten ristiriitaisuus: osa vastaajista toivoi, että perusopinnot keskittyisivät teoreettisen pohjan luomiseen ja että aineopintoihin sisältyisi enemmän käytännön kysymysten käsittelyä. Jotkut vastaajat toivoivat juuri päinvastaista: heidän mielestään perusopintojen tulisi olla käytännönläheiset ja aineopintojen teoreettiset.
Vastauksissa tuotiin esiin museotyön monipuolisuus. Osa vastaajista kertoi työnsä sisältävän vain vähän ”varsinaista museotyötä”. Tämä tarkoitti sitä, että työajasta vain pieni osa sisälsi esimerkiksi kokoelmien hoitoon tai näyttelyiden tekemiseen liittyviä työtehtäviä. Niiden sijaan työaika kului esimerkiksi viestintään ja hallintoon. Näihin tehtäviin museologian opinnot eivät anna riittävää pohjaa, jolloin museologiasta oli työssä vain vähän hyötyä.
Osa vastaajista taas koki asian päinvastoin: vaikka varsinaista museotyötä oli vain vähän, museologian opiskelusta oli ollut paljon hyötyä, koska se antoi hyvän taustan myös näiden muiden tehtävien hoitamiseen. Näissä vastauksissa korostui museologian merkitys museo- ja kulttuuriperintön tavoitteita ja motiiveja tarkastelevana oppiaineena, jonka oppeihin erilaisissa museoalan työtehtävissä nojaudutaan.
Museologian opetuksen jatkuvana ja tärkeänä haasteena onkin museologian ja museoalan välisen suhteen jäsentäminen niin, että opiskelu koetaan hyödyllisenä. Parhaimmillaan hyvä museologinen osaaminen auttaa kehittämään museotyötä entistä vaikuttavammaksi.
Kirjoittaja: Arja Turunen (FT, dosentti) on etnologi ja museologian yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa.