Ensimmäinen seminaarimuistikuvani ajoittuu vuoteen 1995, jolloin opiskelimme museologiaa Jyväskylän yliopistossa. Tapasimme kirjaston kuppilassa Ann-Mari Karvisen, Eija-Liisa Kasesniemen, Sari Pietikäisen ja Marita Jalkasen kanssa. Keskustelimme mahdollisuudesta järjestää museologian alaa pohtiva seminaari. Seminaarin idea oli lähtöisin Ann-Marilta. Seminaarin järjestäjänä olisi juuri perustettu ainejärjestömme Diaario.
Miten museologia makaa?
Aluksi ideoimme pienimuotoista noin 20 osanottajan patjaseminaaria. Ajatuksena oli, että kutsuisimme joitakin museoihmisiä ja erityisesti museologeja muista yliopistoista Jyväskylään. Hiukan leikillisesti ajattelimme, että opiskelijaravintola Ilokiven yläkerran lattialla patjoilla istuskellen ja makoillen pohtisimme museologian menneisyyttä, nykyisyyttä ja erityisesti tulevaisuutta. Seminaarin aiheena olisi ollut Miten museologia makaa?
Meitä kannusti seminaarisuunnitteluun 1990-luvun puolivälissä huoli museologian aineopinnoista, mistä saataisiin lisää opetusresursseja. Seminaarissa voisimme lisäksi tavata Suomen eri museologiayliopistojen opiskelijoita, opettajia sekä kentällä toimivia alan ammattilaisia. Seminaarin avulla nostaisimme esiin tutkimuksen ja museoiden aseman osana silloista yhteiskuntaa. Tärkeänä peruslähtökohtana olisi se, että seminaariin osallistumisen olisi mahdollisimman edullista, jopa ilmaista.
Museolöytöjä ja mustia aukkoja
Seminaari toteutui vuonna 1996 nimellä Museolöytöjä ja mustia aukkoja. Seminaarissa tarkasteltiin muun muassa folkloristiikan merkitystä museoaineena ja museoita pölyisen menneisyyden vartijoina. Patjaseminaarin sijaan järjestimme kaksipäiväisen tapahtuman, minne osallistui yli 100 kuulijaa. Saimme paljon positiivista palautetta.
Heti seuraavana vuonna järjestimme uuden seminaarin aiheesta Aikakone ja verkkoaika – virtuaalisukupolven museot ja paikalliskulttuuri. Pohdimme seminaarissa tietoyhteiskunnan ja museoiden suhdetta. Kolmas seminaari järjestettiin vuonna 1998, aiheena oli museoalan työllistymisen mahdollisuudet ja nimenä Urakka. Jyväskylän yliopiston museologiaseminaarien perinne oli syntymässä. Vuonna 2006 Jyväskylässä järjestettiin kymmenes museologian seminaari. Aiheena oli Sensuroitu – Ei sovi museoon. Millaisten rajanvetojen tuloksina museoissa muistetaan ja unohdetaan?
Opiskelijavetoinen seminaariurakka
Museologian seminaarit ovat olleet alusta asti aidosti opiskelijalähtöisiä ja opiskelijavetoisia. Ensimmäisestä seminaarista lähtien opiskelijat ovat itsenäisesti päättäneet aiheen, valinneet puhujat, järjestäneet iltajuhlan ja pitäneet huolta rahoituksesta. Henkilökunnan rooliksi on jäänyt lähinnä tilojen varaaminen. Vuodesta 2015 alkaen museologian seminaarien järjestelytiimiin osallistui ICOMin Suomen komitea. Ensimmäinen yhteisseminaari oli aiheeltaan Museoetiikka 2.0.: Eettiset näkökulmat kulttuuriperintötyössä. Tuosta seminaarista kirjoitettiin myöhemmin myös seminaarijulkaisu.
On ollut hienoa, että opiskelijoilla on kaiken opiskelukiireen keskelläkin ollut tarmoa ja innostusta vuosittaiseen seminaariurakkaan. Seminaarien järjestäminen jatkui myös vuoden 2013 jälkeen, kun Diaarion toiminta siirtyi osaksi uutta yhteistä kulttuurialan opiskelijoiden ainejärjestö Corpusta. Ensimmäinen seminaari Corpuksen järjestämänä toteutettiin vuonna 2014. Seminaarin aiheena oli Kuluttakaa kulttuuria! Seminaarissa keskusteltiin museoiden taloudesta, pääsymaksuttomuudesta ja museoiden vapaaehtoistoimijoiden roolista.
Uudistuva seminaariperinne
Museologian seminaarit ovat seuranneet aikaansa tarkastellen museo- ja kulttuuriperintöalan ajankohtaisia, usein kiperiäkin kysymyksiä kiinnostavilla tavoilla. Jokainen seminaari on omalta osaltaan ollut rakentamassa jyväskyläläistä museologiaa.
Viimeisin opiskelijoiden itsensä järjestämä seminaari pidettiin vuonna 2023 ja teemana oli Tulevaisuuden museota rakentamassa. Seminaarissa kysyttiin, millainen museo tulevia kulttuuriperintötyön ammattilaisia odottaa. Keväällä 2024 opiskelijat osallistuivat Jyväskylässä järjestetyille valtakunnallisille museopäiville omalla paneelillaan, jossa pohdittiin museologian opintojen asema työelämässä eri sukupolvien museo-osaajien näkökulmista.
Tulevana keväänä 2025 Jyväskylän yliopistossa ei järjestetä museologian seminaaria. Seminaarityöryhmään ei ilmoittautunut tarpeeksi jäseniä. Onkin ehkä tullut aika pohtia seminaarin tulevaisuutta. Tulisiko seminaarin järjestelyvastuuta laajentaa muihin museologiaa opettaviin yliopistoihin? Miten se olisi mielekästä toteuttaa? Millaisia uudistuksia jo pitkään jatkunut seminaariperinne kaipaisi? Seminaarin järjestäminen antaisi tulevaisuudessakin arvokasta työkokemusta ja verkostoitumien paikkoja museologian opiskelijoille.
Kirjoittaja: Minna Mäkinen toimii museologian ja etnologian yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa.
