Museo Leikki avasi huhtikuussa 2024 erikoisnäyttelyn Tokiosta Tapiolaan – japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa.
Näyttely suunniteltiin museolle poikkeuksellisella tavalla ja sen viestinnässä hyödynnettiin monipuolisesti uusia innovatiivisia viestintäkanavia.
Näyttelyviestinnän kolme kärkeä olivat: harrastajat viestinviejinä ja -tuojina, maskotti osana viestintää ja yhteistyökumppanuuksien ja tapahtumien kautta toteutettu viestintä.
Museo ja harrastajat yhdistävät voimansa
Sovelsimme Tokiosta Tapiolaan -näyttelyn suunnittelussa uudenlaista lähestymistapaa, jossa yleisöstä tuli aktiivinen sisällöntuottaja ja viestijä.
Yhteisökuratoimme näyttelyn, oheistapahtumat ja näyttelynjulkaisut yhdessä japanilaisen populaarikulttuurin harrastajien kanssa. Museo toimi prosessin ohjaajana, mutta harrastajat pääsivät mukaan visioimaan ja suunnittelemaan näyttelyä oheistoimintoineen.
Harrastajien mukanaolo vaikutti kokonaisvaltaisesti näyttelyviestintään. Tieto näyttelystä levisi tehokkaasti. Harrastajien avulla viestit muotoutuivat selkeiksi ja täsmällisiksi, ja virheellisiltä tai epäselviltä viesteiltä vältyttiin.
Loimme fyysisen näyttelyn lisäksi Tokiosta Tapiolaan -verkkonäyttelyn, joka laajentaa fyysisen näyttelyn sisältöjä ja mahdollistaa myös sellaisista asioista viestimisen, joita emme voineet esimerkiksi ikäsuositusten vuoksi sisällyttää fyysiseen näyttelyyn.
Yhteistyö harrastajien kanssa on jatkunut näyttelyn avaamisen jälkeenkin. Museo julkaisee muun muassa blogikirjoituksia, joissa harrastajien kokemukset esimerkiksi japanilaisesta katumuodista tai coni-tapahtumista tulevat yksityiskohtaisemmin esiin.
Koko yhteisökuratointiprosessi on osoittanut, kuinka vahvasti harrastajayhteisön osallistaminen voi rikastuttaa museoviestintää ja edistää tiedon leviämistä. Se voi tehdä näyttelystä myös merkityksellisemmän: näyttelyn yksi tärkeimmistä viesteistä onkin se, että japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen on täysin hyväksyttävää, vaikka monet harrastajat ovat kohdanneet kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunteita. Näyttely nostaa esiin yhteisön merkityksen sekä identiteetin löytämisessä että yksinäisyyden lievittämisessä.
Maskotti osana museoviestintää
Erilaiset maskotit ovat tärkeä osa japanilaista populaarikulttuuria, joten osana viestintästrategiaa näyttelylle päätettiin luoda oma maskotti.
Hahmoksi valittiin kolmihäntäinen taikaketun pentu, joka yhdistää suomalaisen ja japanilaisen kulttuuriperinnön. Graafikko ja kuvataiteilija Mari Kasurinen suunnitteli maskotin yhteistyössä museon ja harrastajien kanssa.
Maskotin viehättävä, kawaii-estetiikkaa hyödyntävä ulkoasu toimii houkuttelevana katseenvangitsijana.
Maskotin nimeämiseksi järjestettiin somessa nimikilpailu, mikä lisäsi näyttelyn näkyvyyttä. Kilpailun tuloksena maskotin nimeksi tuli Kiko.
Fyysisessä näyttelyssä Kiko esiintyy kolmiulotteisena patsaana, sekä kaksiulotteisesti erilaisissa printeissä. Museopedagogiikassa Kiko-käsinukke viestii näyttelyn sisällöistä pienemmille lapsille.
Maskotti valjastettiin näyttelyn viestintään heti lanseerausvaiheessa. Näyttelyn markkinointi pystyttiin käynnistämään maskotin avulla jo ennen kuin itse näyttelystä oli kuvia saatavilla.
Verkkoviestinnässä Kiko sai oman äänensävynsä, ja se toimiikin näyttelyn ”äänitorvena” esiintyen staattisena hahmona ja animaatioissa.
Maskotti integroitiin myös kaupallisiin kumppanuuksiin ja museokauppatuotteisiin, kuten tarroihin ja magneetteihin. Kikon avulla näyttelyviestinnästä tehtiin ennen kaikkea helposti lähestyttävä ja eri yleisöjä tavoittava.
Kumppanuuksien ja tapahtumien kautta toteutettu viestintä
Viestinnässä ja markkinoinnissa hyödynnettiin myös näyttelyn laajaa kumppaniverkostoa. Erilaiset kumppanit tuottivat näyttelysisältöjä ja näkyvyyttä.
Kaupalliset kumppanit, kuten Manga Cafe ja Tokyokan, tukivat näyttelyä esimerkiksi erilaisin somepostauksin. Sisällöllisistä yhteistyökumppaneista Cinema Mondo tarjosi näyttelyyn animetrailerin ja Sangatsu Manga toimitti näyttelyyn mangapokkareita ja museokauppatuotteita.
Näyttelyn avautumisen jälkeen laajensimme yhteistyötä uusin kumppanuuksin: näyttelyn animaatio on pyörinyt esimerkiksi Espoo Cinén, Kino Tapiolan ja Helsinki Cine Aasian festivaalielokuvien alkumainoksissa.
Näyttelyviestintää tehdään kumppanien ja harrastajien kanssa myös museon erilaisissa tapahtumissa. Elokuussa 2024 Museo Leikki juhlisti Espoo-päivää Tokiosta Tapiolaan -tapahtumalla, josta tuli museon kaikkien aikojen suosituin yksittäinen tapahtumapäivä noin 1 700 kävijällä.
Huhtikuussa on vuorossa harrastajien kanssa toteutettavat Hanami-juhlat, joista harrastajat jo nyt intoilevat omissa somekanavissaan. Näyttelyyn tarkasti valitut kumppanuudet ja tapahtumat ovat selkeästi auttaneet tavoittamaan oikean kohderyhmän ja viestimään näyttelystä laajasti ja tehokkaasti.
Lopuksi
Tokiosta Tapiolaan -näyttelyn viestintä on toteutettu monikanavaisesti ja vastavuoroisesti: museolta yleisölle ja yleisöltä museolle. Yhteisökuratointi on luonut uusia tapoja viestiä tehokkaammin ja osallistavammin.
Pienen museon mittakaavassa viestintä on ollut luovaa, monimuotoista ja laajasti vaikuttavaa. Kumppanien ja harrastajayhteisöjen kautta viesti on levinnyt laajalle.
Näyttely on tavoittanut uusia kohderyhmiä: eri-ikäisiä harrastajia, nuoria perheineen ja aikuisia kävijöitä. Samalla museon vakiokävijät lapsiperheet ovat säilyneet mukana.
Näyttelyviestinnän tuloksia voi tarkastella myös numeraalisesti: avaamishetkestä tähän päivään näyttely on kerännyt noin 63 000 kävijää. Iloksemme näyttely on saavuttanut näkyvyyttä myös mediassa. Siitä on tehty lukuisia juttuja televisioon, radioon sekä useisiin julkaisuihin.
Tokiosta Tapiolaan -näyttely ei voisi olla ajankohtaisempi: japani-harrastus näkyy ja kuuluu yhä vahvemmin, ja yhä useammat janoavat lisää tietoa ja ymmärrystä harrastuksesta.
Näyttely onkin viestinnällään saavuttanut yhden tärkeimmistä tavoitteistaan: se on lisännyt Japani-harrastuksen tunnettuutta ja arvostusta.
Koemme, että Tokiosta Tapiolaan -näyttelyn viestintä on onnistunut esimerkki siitä, miten pienikin museo voi luoda uusia viestintämalleja, laajentaa tavoittavuuttaan ja rakentaa vaikuttavaa kulttuurista vuorovaikutusta.
Kirjoittaja: Anna Salonen työskentelee Museo Leikin tutkijana ja yhteisökuratoijana.