Alussa oli tutkijoiden idea 1800-luvun kirjakulttuuria käsittelevästä hankkeesta, jonka toteutukseen sisältyisi tieteellisten julkaisujen lisäksi myös kokeellisempia työskentelymuotoja. Projektin rahoitushakemukseen kirjoitettiin ajatus 1800-luvun alun kirjakaupasta, joka avattaisiin hetkeksi 2020-luvun Turkuun. Turun museokeskuksen Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeen tuolloinen hankepäällikkö Joanna Kurth innostui ajatuksesta; jos tutkimushanke saisi rahoitusta, museo olisi kiinnostunut lähtemään mukaan toteuttamaan pop up -kirjakauppaa eräänlaisena tarinallisena näyttelytilana.
Tutkimushanke sai kolmivuotisen rahoituksen Koneen Säätiöltä, ja tammikuussa 2020 “Sanojen liike ja tiedon paikat – oppineet kirjalliset yhteisöt 1800-luvun alun Suomessa” -projekti aloitti toimintansa Turun yliopistossa viiden historiantutkijan voimin.
Mikä kirjapuoti?
Sanojen liike -hankkeessa tutkimuskohteena oli 1800-luvun alun Suomen kirjallinen elämä, erityisesti kirjojen moniulotteinen läsnäolo ihmisten arjessa. Tapaustutkimuksissa huomio kohdistui muun muassa Suomen varhaisiin kirjakauppoihin ja kirja-alan pioneereihin, kuten Friedrich Anton Meyeriin, joka aikanaan piti Turussa kirjakauppaa ja lainakirjastoa.
Meyerin kirjakauppa toimi esikuvana pop up -tilalle, jossa yleisö voisi tutustua 200 vuoden takaiseen maailmaan paitsi kaupan myyntiartikkeleiden, myös kirjakauppiaan elämäntarinan kautta. Tutkijan näkökulmasta pop up -kaupan ajatus oli yhtä aikaa kiehtova ja haastava. Millaisena esittää menneisyyden kauppatila, jonka visuaalisuudesta oli vain vähän tietoa? Ja mitä kertoa kauppias Meyerista, jonka elämänvaiheet olivat osin arvoitus myös meille tutkijoille?
Idea ja toteutus muotoutuvat yhteistyössä
Pop up -kaupan toteutusta lähdettiin suunnittelemaan konkreettisesti keväällä 2021. Koska elettiin pandemia-aikaa, tapaamiset toteutettiin etäyhteyksin. Tapaamisiin osallistui Turun museokeskuksen edustajien lisäksi myös Turun kaupunginkirjaston väkeä. Tutkijana itseäni kiehtoi ajatus, että pop up -toteutukseen sisältyisi arvoituksellisuuden elementti – ehkä ripaus pakohuonemysteeriä – joka alleviivaisi historian tulkinnallisuutta. Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeelle pop up tarjosi mahdollisuuden kokeilla, miten historiasisältöjä voitaisiin tarjota yleisölle uusin tavoin. Yhteisissä keskusteluissa pohdittiin erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Yksi asia oli selvä jo varhaisesta vaiheesta alkaen: pop up -kaupan tulisi esikuvansa tavoin ilmestyä osaksi kaupunkitilaa.
Kun Joanna Kurth keksi ottaa yhteyttä Tehdas Teatteria johtavaan Venla Luomaan, asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Pop up toteutuisi taiteen ammattilaisten toteuttamana, Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeen tuottamana esityksenä. Venla Luoman lisäksi esityksen käsikirjoitusta ja ohjausta lähti toteuttamaan nukketeatteriohjaaja Alma Rajala.
”Minun kirjapuotini” aukeaa
Esityssisältöjen ja -tilojen konkreettisessa rakentamisvaiheessa me Meyerin toimintaan perehtyneet tutkijat, Janne Tunturi ja Heli Rantala, olimme paljon tekemisissä käsikirjoittaja-ohjaajien kanssa. Kävimme läpi erilaisia yksityiskohtia kirjapuodin myyntiartikkeleista Meyerin persoonaan, luimme käsikirjoitusta ja vierailimme keskeneräisessä esitystilassa. Lokakuun lopussa 2022 “Minun kirjapuotini” – Kokemuksellinen kurkistus F. A. Meyerin kirjakauppaan 1810-luvun Turussa -esitys avautui yleisölle Turun keskustassa. Esitys oli ilmainen mutta edellytti etukäteisvarausta.
Kokemuksellisuus kuvaa hyvin sitä kokonaisuutta, jonka esittävän taiteen ammattilaiset pop up -tilaan rakensivat. Kauppatilaan ei tuotu museoesineitä vaan rekvisiittana toimivat skenografi Johanna Latvalan rakentamat pienoismallimaiset installaatiot, jotka tarjosivat tietoa mutta olivat samalla omanlaisiaan taideteoksia. Kaupassa kun oltiin, tilaan tuotiin myyntitiski, mutta sen taakse sijoitetut kirjahyllyt olivat tyhjiä. Ratkaisu konkretisoi 1800-luvun alun kirjapuodin käytäntöjä: kaikki valikoimassa olleet teokset eivät löytyneet suoraan hyllystä vaan asiakas tilasi haluamansa opuksen kauppiaan myyntilistalta. Tyhjät hyllyt toivat esille myös sen tosiasian, että emme tienneet varmuudella, miltä kaupan valikoima oli näyttänyt.
Esityksen pääosassa oli itse kirjakauppias Meyer, jonka roolissa vuorottelivat näyttelijät Pasi Lappalainen ja Timo Väntsi. Meyerin vaiheita tutkineena historioitsijana oli vaikuttavaa nähdä, miten oivaltavana tulkintana kirjakauppiaan maailma kaikkine aukkokohtineen heräsi eloon. Meyerin tuominen yleisön eteen näyteltynä hahmona alleviivasi ainakin itselleni häneen – ja oikeastaan kaikkeen historiaan – sisältyvää mielikuvituksen aspektia. Meillä ei ole suoraa pääsyä menneisyyden ihmisten elämään, heidän kokemuksiinsa. Kyse on aina tulkinnasta.
Yhteistä kuvittelua
Varsinainen pop up -esitys oli yleisön koettavana vain muutaman viikon ajan. Esityksestä kerättiin yleisöpalautetta, mutta itse toteutusta leimasi hetkellisyys. En uskalla arvioida pop up -kokeilun merkitystä museohankkeelle mutta tutkimusprojektille yhteistyö museon ja taiteilijoiden kanssa avasi uudenlaisen tavan tarkastella omaa tutkimuskohdetta. Tutkijan näkökulmasta esityksessä ei ollut kyse tieteen popularisoinnista tai uudenlaisesta esitystavasta vaan mahdollisuudesta pohtia ja kuvitella asioita hiukan toisin, yhdessä. Tähän prosessiin osallistui esityksen tekijäjoukon lisäksi jokainen kirjapuotiin astunut ”asiakas”.