Mannerheim-museo – pönötysmuseo?
Suomen marsalkka, vapaaherra Gustaf Mannerheimin omaksi kodikseen 1920-luvulla luoma kokonaisuus on palvellut museona jo 75 vuotta. Mannerheim-museo on nyt remontoitu kellarista kattoon mittavassa kunnostushankkeessa. Mutta kiinnostaako entisajan superjulkkis tulevia sukupolvia?
Mannerheimin – osittain fiktiiviseksikin kehittynyt – hahmo on vakiintunut osaksi yhteiskuntamme kollektiivista muistia. Vaikeina aikoina hän on henkisesti koonnut kansalaisia yhteen. Mannerheim, tai mielikuvat hänestä, herättävät kuitenkin usein ristiriitaisia tunteita. Symbolina hänen merkitystään tulkitaan edelleen jatkuvasti uudelleen. Henkilökultti, syvälle juurtuneet käsitykset tai yritykset kaataa hänet jalustaltaan ovat usein kärjistäneet näkemyksiä, mutta kuva hänestä on vähitellen laajentunut. Mannerheim muuttuu yhteiskunnan muuttuessa. Siksi Mannerheim-museonkin on muututtava, sillä fanimuseoksi se ei saa jähmettyä.
Miten kotimuseo voi uudistua, kun perusnäyttely pysyy muuttumattomana?
Mannerheim-museo avautui uudelleen yleisölle marraskuussa 2025 lähes kaksi vuotta kestäneen korjaushankkeen päätyttyä. Kotimuseo on kokenut merkittävän uudistuksen sekä tilojensa, että toimintansa osalta. Rakennusta korjattiin pieteetillä, autenttiset museointeriöörit konservoitiin ja puutarhaa ennallistettiin. Museorakennuksen talotekniikkaa uusittiin parempien olosuhteiden saavuttamiseksi. Rakennuksen pohjakerrokseen on avattu vierailijoita palvelevia tiloja. Myös museokauppa on avautumassa. Laajentuneet yleisötilat mahdollistavat uudenlaisten tapahtumien järjestämisen sekä kesäkauden kahvilatoiminnan.
Mittava peruskorjaus asetti uudet odotukset myös museotoiminnalle. Hankkeessa Relevantti Mannerheim museon työntekijät pohtivat, mikä Mannerheimissa on ajatonta ja olennaista juuri nyt – toimintaympäristön muutoksia ja yleisöjen vaatimuksia huomioiden ja ennakoiden. Museoviraston hankeavustus innovatiivisiin hankkeisiin mahdollisti kehittämistyön.
Hankkeessa keskiöön nousi oma identiteettityö: Mitä tehtävää varten Mannerheim-museo on Suomen museokentällä? Mitkä vahvuudet kannattaa kehittää toiminnan ytimeksi, jotta museo voisi edistää kulttuuriperinnön vaikuttavuutta yhteiskunnassa?
Mannerheim-museolla on rooli sivistyksen edistäjänä, isänmaallisuuden tulevaisuuden tulkitsijana ja resilienssin rakentajana.
Kehittämistyön tueksi perustettiin tieteellinen asiantuntijapaneeli, jonka auttoi suuntaviivojen muotoilussa. Yhdessä konsulttitoimiston kanssa selvitettiin, miten henkilö- ja kotimuseon brändiä voidaan kehittää. Näin syntyi käsitys siitä, millainen on 2030-luvun Mannerheim-museo, ja mikä sen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on.
Lopputulemana tunnistettiin, että Mannerheim-museolla on rooli erityisesti sivistyksen edistäjänä, isänmaallisuuden tulevaisuuden tulkitsijana ja resilienssin rakentajana. Nämä yhteiskunnalliset toimijaroolit määrittävät museon toimintaa tulevina vuosina, yleisöopastuksista yhteistyöhankkeisiin. Hankkeessa muotoiltiin myös museon asiakasprofiilit ja uudet palvelukategoriat asiakasryhmäkohtaisesti. Keskeisiksi kohderyhmiksi identifioitiin kotimuseon tunnelmoijat, historiaan syventyjät, maailman tilan peilaajat sekä Mannerheim-entusiastit.
Tärkeänä osana uudistumistyötä oli myös visuaalisen ilmeen uudistaminen. Uusi logo, monipuolinen väripaletti sekä M-kirjain graafisena elementtinä raikastavat mielikuvaa ajassa elävästä museosta.
Mitä Mannerheim-museo haluaa saada aikaan yhteiskunnassa?
Mannerheim-museo on nyt aiempaa osallistavampi toimija. Vuorovaikutuksessa yleisön kanssa pohditaan, mitä menneisyys voi opettaa sopeutumisesta, kriisinkestävyydestä ja toivosta muuttuvassa maailmassa. Historiallisen henkilön kautta on helpompi lähestyä historian ilmiöitä konkreettisemmin. Mannerheimin elämäntarina tarjoaa myös samaistumispintoja ja esimerkkejä vaikeuksista selviytymisistä.
Uudistunut Mannerheim-museo haluaa osaltaan myötävaikuttaa yhteiskunnan resilienssille keskeisen tulevaisuudenuskon rakentumiseen. Yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen erityisesti nuorten sekä uusien suomalaisten piirissä koetaan tärkeäksi. Suomalaisuuden edelleen moninaistuessa Mannerheim-museossa halutaan tarjota kaikille tilaisuuksia samastua historiaamme.
Mannerheim oli monella tapaa ulkopuolinen itsekin, ja rasavilli Gustaf, joka erotettiin koulusta, voi olla monelle paljon samastuttavampi hahmo kuin vanha kärttyisä ylipäällikkö. Museo haluaa Mannerheimin kohtaloiden kautta tuottaa vierailleen voimaantumisen kokemuksia ja muistuttaa siitä, että myös “suurmiehet” ovat lopulta varsin tavallisia ihmisiä.
Miten ravistella Mannerheimiin liittyviä arvoja?
Kotimuseoissa inhimillisyys nousee usein erityisellä tavalla esiin. Narratiivi, tarinallistaminen, on aina vahvasti sidonnainen laajempaan historialliseen kontekstiin. Sitä ei myöskään kerrota vain museon silmälasien kautta, vaan yleisö halutaan aktiivisesti kutsua mukaan pohdintaan. Museoesineistö toimii dialogin ponnahduslautana, mutta avaa myös tärkeitä keskusteluja esimerkiksi vaikeasta historiasta ja Mannerheimin aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Sen välittäjinä ja museon kasvoina toimii ensisijaisesti osaava opaskaarti. Hyvän asiakaskokemuksen synnyttämiseen tarvitaan erityisesti asiakaspalveluhenkilökunnan ymmärrys asiakkaista ja palvelutilanteiden dynamiikasta. Lopputuloksena on moniäänisempi ja asiakaslähtöisempi museo.
Mannerheim-museon tehtävä on vahvasti pedagoginen. Koulut ja oppilaitokset, jopa varuskunnat, ovat tärkeitä kontaktipintoja nuorten tavoittamiseen. Selkokielisten kierrosten tarjoaminen liittyy vahvasti isänmaallisuuden pohdinnan teemaan, joka on monelle kotoutujalle ajankohtainen. Osana museopedagogista työtä voidaan nähdä myös Suomen historian olennaisimpien vaiheiden esitteleminen valtion arvovieraille. Kun tiivistetyssä muodossa tutustutamme ulkomaalaisia vieraita Suomen historiaan, voimme syventää Suomen maakuvaa laajassa Euroopan historian kontekstissa.
Mannerheim toki siirtyy jokaisen uuden sukupolven myötä yhä kauemmas historiaan. Toivottavasti Mannerheim ja kulttuurihistorian muut suuret hahmomme pysyvät jatkossakin merkityksellisinä, jollain tapaa kokoavina symboleina, ja siten voimavaroina suomalaisessa yhteiskunnassa.