Virossa on tällä hetkellä 20 000 museokortin käyttäjää, ja määrä kasvaa koko ajan. Myös yksi kolmesta museokävijästä käyttää kulttuurilaitoksen tiloissa olevia kahvilapalveluja sekä museokauppoja.
Pelkkää juhlatunnelmaa ei museosektorilla kuitenkaan ole.
Viuhuvat sakset
”Budjettileikkaukset vaikuttavat museoihinkin. On vaikea määritellä tarkkaa lukua sekä kaikkia vaikutuksia, koska museoilla on eri omistajat. Joidenkin rahoitus on jäädytetty tuleviksi vuosiksi, eräissä museoissa ei ole tehty leikkauksia lainkaan, ja joissain 10 prosenttia”, kertoo Anu Viltrop Viron Museoliitosta.
Myös korkeasti koulutettujen museotyöntekijöiden vähimmäispalkka on jäämässä valtakunnallisen keskipalkan alapuolelle, ja monet heistä kokevat ettei se vastaa heidän panoksiaan. Museokentällä on merkittäviä huolenaiheita, ja yksi syy on Viron kiperä turvallisuustilanne.
”On ymmärrettävää että maanpuolustus vaatii investointeja. Kulttuurialan ammattilaiset kuitenkin kokevat että leikkaukset ovat suhteettomia”, Viltrop sanoo.
Kulttuuriministeriön osuus valtion budjetista oli 1,96 % vuonna 2024, ja sen ennustetaan olevan 1,77 % vuonna 2025.
”Hallitus päätti että valtion budjetin tasaamiseksi ministeriöiden täytyy vähentää kuluja 10 prosenttia vuoteen 2027 mennessä. Kulttuuriministeriön vastuualueelle vuodelle 2025 suunnitellaan 13,4 miljoonan euron säästöjä, ja seuraavana vuonna luku on 21 miljoonaa. Myös valtion osarahoitusta saavilla yksityisillä, kunnallisilla ja yliopistollisilla museoilla (yhteensä 24 laitosta) on edessään viiden prosentin leikkaukset vuonna 2025″, kertoo Museoiden neuvonantaja Marju Reismaa Viron kulttuuriministeriöstä.
Reismaankin mielestä palkkakysymys on jatkuva haaste.
”Kulttuuriministeriön ja Viron työntekijäliittojen kanssa sovittiin vuonna 2023 1600 euron vähimmäiskuukausipalkka korkeastikoulutetuille valtion työntekijöille. Samaan aikaan maan keskimääräinen bruttokuukausipalkka on 2062 euroa.”
Monissa pienemmissä valtionmuseoissa 1600 euron minimipalkka ei toteudu, vaan se on käytännössä maksimipalkka. Vain muutama suurempi kunta, kuten Tallinna, on onnistunut ottamaan sen käyttöön. Kuntamuseoilla minimipalkka ei ole pakollinen.
Viron museoyhdistys julkaisee pian raportin Viron museoiden palkoista sekä työhyvinvoinnista, ruusuineen ja raippoineen.
Reismaa kehuu museoammattilaisia vuolaasti:
”He ovat uskomattoman luovia etsiessään uusia tulonlähteitä, sekä uudelleenarvioimaan toimintaansa. Työntekijät jatkavat edelleen korkean laadun säilyttämistä vierailijoiden odotusten mukaisesti”, hän sanoo.
Avainasemassa vastuullisuus
Kestävyyskysymykset ovat erittäin tärkeitä museoille. Virossa Green Museum -merkki myönnetään ICOM Viron kansallisen komitean johdolla. Valtio kannustaa myös museoita pohtimaan kestävyyttä ja saavutettavuutta, sillä nämä ovat näkökohtia joita arvioidaan valtion museoiden toimintatukea määrittäessä. Vuonna 2022 Kumun taidemuseo oli Viron ensimmäinen Green Museum -sertifikaatin saaja. Nykyään museoita on jo 12.
Reismaa sanoo olevansa iloinen siitä että museot käsittelevät kestävän kehityksen kysymyksiä rohkeammin ja laajemmin. Esimerkiksi useat museot keskittyvät erilaisten kohderyhmien osallistumiseen sekä henkiseen hyvinvointiin.
Paljon uutta
Yksi merkittävimmistä suurhankkeista on Tallinnassa, merimuseo Lentosataman viereen valmistuva maan suurin puurakennus, luontotalo Loodusemaja. Sinne siirtyy myös Viron luonnontieteellinen museo, joka tällä hetkellä sijaitsee vanhassakaupungissa. Kulttuurihistoriasta, interaktiivisista näyttelyistä ja ympäristötietoudesta muodostuva museo avautuu kokonaisuudessaan vuonna 2027.
Samainen Noblessnerin alue saa lisää mieleenpainuvia kokemuksia kun viereisen Patarein vankilan itäsiipeen avataan kommunismin vainojen uhrien museo. Viime vuodet Patarei on ollut suljettuna. Kammottavuudestaan huolimatta vankilarakennus on osa Euroopan arkkitehtuurihistoriaa, mutta kidutuksen ja kuoleman monumentin tarinat eivät unohdu virolaisilta koskaan. 5000 neliömetrin museo aukeaa vuonna 2026. Myös rantabulevardi saa uuden ilmeen.
Viron merimuseon projekti Naissaaressa avaa aivan uuden maailman historiaan. Alle tunnin venematkan päässä Tallinnasta sijaitseva saari on kokonaan luonnonsuojelualuetta. Nargen Nord -projekti elvyttää myös vanhan rautatien, joka kulkee saaren eteläosista pohjoiseen.
Saari on ollut viimeisten 300 vuoden aikana useiden eri vallanpitäjien hallussa. Loputkin neuvostoarmeijan jäänteet puhdistettiin 1990-luvulla. Entisestä komentajan toimistosta tulee uusi vierailukeskus, ja matkailijat voivat ihmetellä saaren huikeita puolustusrakenteita.
Projekti hengittää hiljaiseen saareen uutta eloa. Rauhaa toki löytää edelleen. Metsää ja patikkapolkuja viehättävällä saarella on runsaasti, vaikka kumarrus nykyaikaan onkin edessä. Saari saa sähköt!
Virolaiset museoammattilaiset kunnioittavat historiaa ja perinteitä, mutta niiden vangiksi ei jäädä.
Aina syntyy jotain uutta, kiehtovaa ja ennennäkemätöntä.