Monitieteisessä Nordic Voices: The use of oral history and personal memories in public history settings (2022–2024) -hankkeessa pohjoismaiset tutkijat paneutuivat yhdessä museoalan ammattilaisten kanssa henkilökohtaisten muistojen ja omaelämäkerrallisten aineistojen hyödyntämiseen museonäyttelyissä.
Kansainvälisessä tutkimuksessa termillä public history viitataan museoiden ja muiden historian ammattilaisten suurelle yleisölle tarkoitettua toimintaa. NOS-HS-rahoitetun hankkeen aikana on järjestetty neljä seminaaria työpajoineen, joissa näitä kysymyksiä käsiteltiin yhdessä muiden tutkijoiden ja museoalan edustajien kanssa.
Nordic Voices -hankkeessa on mukana tutkijoita Suomen lisäksi Tanskasta ja Ruotsista. Apulaisprofessori Anne Brædder Roskilden yliopistosta ja Helsingørin museoiden kulttuuriperinnöstä ja tutkimuksesta vastaava johtaja, PhD Iben Vyff tutkivat yhteisessä hankkeessaan Voices from the shipyard telakkatyöläisten muistoja osana Telakkamuseon toimintaa.
Professori Malin Thor Tureby Malmön yliopistosta on muistitietotutkimukseen erikoistunut historioitsija, joka on tutkinut muun muassa Nordiska Museetin keruita sekä ollut perustamassa Ruotsin Holokausti-museota (Sveriges museum om förintelsen).
Turun yliopistosta hankkeessa mukana ovat museologian yliopistonlehtori, dosentti Maija Mäki, etnologian emerita professori Helena Ruotsala ja folkloristiikan professori Anne Heimo, joilla on yhteinen Paimion parantolan arkea koskeva hanke: Hoitolaitoksesta kulttuuriperintökohteeksi: Kulttuurisia näkökulmia Paimion parantolaan.
Hankkeen tutkijat ovat kaikki tutkimuksissaan pohtineet henkilökohtaisten muistojen julkista käyttöä, kuten millaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä näiden käyttöön liittyy ja millä tavoin näitä aineistoja hyödynnetään näyttelyissä.
Seminaareja, työpajatoimintaa ja museovierailuja
Marraskuussa 2022 hankkeen suomalaiset partnerit vierailivat Tanskassa ja Ruotsissa. Roskilden yliopistossa järjestetyn työpajan aiheena olivat henkilökohtaisten muistojen käyttö museoissa ja muissa kulttuuriperintökohteissa.
Malmön yliopistossa järjestetyssä seminaarissa teemana olivat holokaustimuistot. Diana Chafik Ruotsin Holokausti-museosta kertoi vuonna 2022 perustetusta museosta ja sen omaelämäkerrallisista aineistokokoelmista ja psykologi ja palkittu näytelmäkirjailija Henry “Hank” Greenspan kertoi1970-luvulta asti jatkuneesta yhteistyöstään holokaustista selviytyneiden kanssa.
Vierailimme myös Tanskan Hyvinvointimuseossa Svendborgissa (Danmarks Forsorgsmuseum), jonka kaltaista museota ei Suomessa ole. Museo toimii 1872 perustetussa ja vuoteen 1974 asti toimineessa köyhäintalossa. Museon näyttelyt toteutetaan tiiviissä yhteistyössä näyttelyiden kohteena olevien yhteisön jäsenien kanssa, olivatpa he narkomaaneja, asunnottomia tai muita haavoittuvassa asemassa olevia.
Museon vuonna 2023 avatun huostaanotettuja lapsia käsittelevästä näyttelystä oli kertomassa kaksi kokemusasiantuntijana toimivaa sisarusta museonjohtaja Sarah Smedin kanssa. Sisarukset olivat osallistuneet myös näyttelyn kuratointiin ja toimivat oppaina.
Lokakuussa 2023 hanke järjesti Turun yliopistossa kansainvälisen symposiumin Oral histories, life stories and analysing significance in museums. Symposiumin ensimmäinen pääpuhuja oli pitkään Australian Public History -keskuksen johtajana toiminut Paula Hamilton University of Technology, Sydneystä. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä museoiden ja eri yhteisöjen kanssa. Luennossaan Intimate publics? Memory and remembering in Museums Hamilton analysoi sitä, millä tavoin museonäyttelyissä käytetään muistoja ja millaisiin tarkoituksiin.
Toinen pääpuhuja oli etnologian professori Ene Kõresaar Tarton yliopistosta. Virolaisten omaelämäkerrallisia aineistoja aiemmin tutkinut Kõresaar tutkii parhaillaan yhdessä museoalan ammattilaisten kanssa elämäntarinoiden käyttöä museonäyttelyissä. Revisiting the Use of Life Stories in the Museum: a Baltic Perspective -luennossaan hän pohti sitä, tarjoavatko elämäntarinat vaihtoehtoisia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin ja onnistuvatko museonäyttelyt antamaan näin mahdollisuuden kokea tapahtumat alkuperäisten kokijoiden lailla.
Seminaarin yhteydessä tutustuttiin myös kahteen paikalliseen kohteeseen. Kuraattori Maiju Tuisku Turun museokeskuksesta kertoi Luostarinmäen uuden profiilin suunnittelutyöstä ja toteutuksesta. Pitkään käsityöläisyyteen keskittyneessä museossa esitellään nykyään alueella asuneiden asukkaiden elämää sen kaikessa moninaisuudessa.
Toinen kohteista oli maailmankuulu, Aino ja Alvar Aallon suunnittelema Paimion Parantola, joka avautui yleisölle 2021. Samalla, kun parantolasta halutaan kansainvälisesti tunnettu arkkitehtuurin ja designin kehto, parantolan näyttelytoimintaa halutaan laajentaa ja monipuolistaa kattamaan paikallisten ihmisten muistoja parantolasta, siellä työskentelystä ja siellä sairastamisesta. Koska kyse on entisestä hoitolaitoksesta, parantolan arjen esittelemiseen liittyy monenlaisia tutkimuseettisiä ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä.
Näitä kysymyksiä pohdittiin myös seminaarin työpajaosuudessa, jossa keskityttiin museokokoelmiin ja niiden merkitykseen tulevaisuudessa. Muutaman esimerkkiesineen avulla ja dynaamisen museon käsitteeseen nojautuen pienryhmissä keskusteltiin siitä, miten esineisiin liittyvän menneisyystiedon pohjalta voidaan hahmottaa sellaisia tulevaisuustaitoja, jotka voisivat auttaa rakentamaan kestävämpää ja moniäänisempää yhteiskuntaa.
Työpaja toteutettiin yhteistyössä Suomen Metsämuseo Luston ja Turun Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeen kanssa. Vetäjinä toimivat Maija Mäen lisäksi työelämäprofessori, Luston kehittämisjohtaja Leena Paaskoski ja hankepäällikkönä tuolloin toiminut Joanna Kurth.
Kohti entistä tiiviimpää yhteistyötä
Nordic Voices -hankkeen tarkoituksena on ollut tuoda yhteen tutkijoita ja museoalan ammattilaisia pohtimaan yhdessä henkilökohtaisten muistojen julkista käyttöä. Seminaari- ja työpajasarjan aikana näimme monia esimerkkejä siitä, miten muistitietoaineistoja voidaan hyödyntää museotyössä ja miten henkilökohtaisiin kokemuksiin ja vaikeisiinkin aiheisiin nivoutuen museoissa tehtävä työ voi olla vaikuttavaa omassa yhteisössään ja laajemmin. Hankkeen aikana käydyt keskustelut ovat vahvistaneet käsitystämme siitä, että tutkijoiden ja museoammattilaisten välille tarvitaan yhä monimuotoisempaa ja pitkäjänteisempää yhteistyötä.
Yhteistyön hyödyt ulottuvat molempiin suuntiin. Yliopistoissa tehtävän tutkimuksen saavutettavuus paranee ja tavoittaa museoammattilaisten kentän paremmin, kun järjestämme kohtaamisia ja yhteistä tekemistä. Museot voivat paitsi toimia alustoina tutkimukselle, myös kanssatutkijoina ja tutkimustiedon soveltajina. Museoille Nordic Voices -hankkeen tapaiset toiminnan muodot antavat mahdollisuuksia verkostoitumiselle, ajatusten ja kokemusten vaihdolle sekä tutkimuspainotteisille kokeiluille. Samalla esimerkiksi museokokoelmien ja -arkistojen tutkimusmahdollisuudet avautuvat entistä paremmin tutkijoille.
Kirjoittajat:
Folkloristiikan professori Anne Heimo ja museologian yliopistonlehtori Maija Mäki Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselta.