Museoiden merkitys arkkitehtuurin kehityksessä on ollut huomattava etenkin viimeisten 50 vuoden aikana. Jos ennen kirkko oli pitäjän näyttävin rakennus, niin nyt se yhä useammin on museo, muuallakin kuin Suomessa.
Museoalaa myös Suomessa täytyy kiittää siitä, että se on myös huomattavan valistunutta suhteessa arkkitehtuuriin: melkein poikkeuksetta järjestetään suuri arkkitehtuurikilpailu uusien museoiden rakentamisesta.
Rakentamisen painopiste on viime vuosina siirtynyt korjausrakentamiseen ympäristöministeriön laskennan mukaan. Korjausrakentamisen osuus tulee lisääntymään. Rakennusalalta tämä ei vähennä töitä, vaan pikemminkin lisää, mutta korjausrakentamisen koulutusta kaikilla tasoilla täytynee lisätä.
Rakentamisen osuus kaikista päästöistä on globaalisti ja Suomessakin yli 30 prosenttia. Näin ollen kaikilla rakentamispäätöksillä on huomattava merkitys ilmastonmuutoksessa.
Itse olen kallistumassa siihen, että tulevat museot pitäisi pääasiassa sijoittaa johonkin korjattuun, tyhjillään olevaan rakennukseen mieluummin kuin rakennuttaa uudisrakennus.
Helsingissäkin olisi ollut monia tyhjäksi arvorakennuksia arkkitehtuurin ja designin museon tarpeita varten, ja näitä on vuosien varrella ehdotettukin muutettaviksi museoksi. Esimerkiksi entinen arkkitehtuurimuseon johtaja Severi Blomstedt olisi pitänyt Kaartin maneesin korjaamista museoiden käyttöön käytännöllisimpänä ja edullisimpana vaihtoehtona.
Historiallisesti arvokkaita teollisuuskiinteistöjä, toimistotaloja, kouluja ja sairaaloita on tapana pitää tyhjillään odottamassa purkutuomiota, mitä voi pitää myös holtittomana taloudenhoitona ja piittamattomuutena näinä ilmastonmuutoksen aikoina. Suomessa on meneillään ennätyksellinen purkuaalto, joka pitäisi pysäyttää.
Museon sijoittaminen johonkin vanhempaan rakennukseen on perusteltu ja helpohko käyttötarkoituksen muutos ja tulee varmuudella edullisemmaksi kuin purkaminen ja uuden rakennuksen tekeminen. Vanhan korjaaminen purkamisen sijaan aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin purkaminen ja uudisrakentaminen.
Kirjoittaja: Paula Holmila on arkkitehtuurin erikoistunut toimittaja. Hän on työskennellyt kulttuuritoimittajana 40 vuoden ajan mm. Uudessa Suomessa, YLE:ssä A-studiossa ja dokumenttitoimituksessa sekä Helsingin Sanomien vakituisena arkkitehtuuriavustajana.