Rajat ovat alkaneet kiehtoa yhä enemmän niin työssäni museoiden onnistuneiden strategioiden varmistajana kuin museoalan ammattilaisten luottomentorinakin. Rajat auttavat määrittämään, mikä on merkityksellistä museon perustehtävän kannalta ja mistä on syytä luopua. Rajoissa ei ole kyse rajoittamisesta rajoittamisen vuoksi, vaan suuntaviivoista, jotka suojelevat museota poukkoilemiselta ja pitävät tekemisen arvojen mukaisena ja kestävänä.
Museoiden ytimiin sisältyvät avoimuuden ja vapauden arvot. Museot tukevat demokratiaa, luovat tilaa monimuotoisuudelle ja tarvittaessa yllättävät yleisön uudella. Mitä tapahtuu, jos kaikki tämä toteutuu ilman riittäviä rajauksia? Kun rahat loppuvat, voi museo ajautua tekemään sekalaisia hankkeita selvitäkseen. Riskinä on, että strategioista tulee toivelistoja ja museoiden perustehtävä alkaa hämärtyä.
Riittävällä rajaamisella turvataan työrauha ja mahdollistetaan keskittyminen oikeisiin asioihin. Rajat auttavat hahmottamaan, mitä museo voi realistisesti aikaansaada niiden ihmisten voimin, joita siellä työskentelee. Kun rajat puuttuvat tai ne jatkuvasti ylittyvät, hämärtyvät myös jaksamisen ääriviivat. Se taas voi antaa väärän signaalin siitä, millaisilla satsauksilla asioita todella saadaan aikaan ja milloin tarvitaan lisää tekijöitä.
Luovuuden näkökulmasta oikeanlaiset rajat auttavat suuntaamaan valintoja ja synnyttämään uusia, jopa ennenäkemättömiä ratkaisuja. Hyvä näyttely ei synny siitä, että kaikki on mahdollista, vaan siitä, että rajat tunnistetaan ja niiden sisällä syntyy jotain oleellista, merkityksellistä ja parhaassa tapauksessa uuttaluovaa.
Museon rajat eivät ole vain sisäisiä. Ne ovat yhteiskunnallisia ja eettisiä. Museo ei voi esittää mitä tahansa tai miten tahansa. Rajat kertovat, mitä museo haluaa edistää – ja mitä se ei voi eikä sen pidä tehdä. Esimerkiksi kokoelmapoliittinen ohjelma on selkeä rajanvetäjä, joka auttaa sanallistamaan, miksi kokoelma on olemassa ja miten sitä kartutetaan. On helpompaa vedota kokoelmapoliittisen ohjelman tuomaan raamiin kuin henkilökohtaiseen makuun tai mielipiteeseen vaikkapa potentiaalisen teos- tai esinelahjoituksen yhteydessä.
Kun demokratian ja tiedon rajat murenevat, olemme joutuneet todistamaan, miten ne voivat rapautua myös siellä, missä sitä ei olisi uskonut tapahtuvan. Museoiden tehtävä on olla rajaamassa tällaisia riskejä: meillä Suomessa museoiden rajat luovat turvaa sille, että instituutioiden arvopohja ei horju.
Radikaali unelmani on, että museot ymmärtävät yhä vankemmin selkeiden rajojen myönteisen merkityksen. Raja on lupaus: tämän me haluamme tehdä hyvin, tämän me jätämme tekemättä. Rajat auttavat keskittymään oleelliseen, luomaan merkityksellisyyttä ja vaalimaan museoiden tulevaisuutta.
Kirjoittaja: Kati Huovinmaa on johtajuusmentori, joka on työskennellyt lukuisten museoalan ammattilaisten kanssa sekä edistänyt museoiden strategiatyötä. Ennen yrittäjyyttään hän työskenteli Vantaan taidemuseo Artsin johdossa. Häneltä on julkaistu Ihmisjohtaja-kirja 2024 (Helsingin seudun kauppakamari) ja sitä ennen Radikaali unelma – Näin johdat muutoksen, 2020.