Vuosi 2025 on tärkeä ajatellen museorakentamista. Vireillä on monta uutta museohanketta eri puolilla Suomea. Turussa etenee Historian ja tulevaisuuden museon suunnittelu. Helsingissä ratkeaa Arkkitehtuuri- ja designmuseon kilpailu ja sitä myötä myös sen tuleva kohtalo.
Tänä vuonna ilmeisesti selviää myös, muuttaako HAM Helsingin taidemuseo lähivuosina entiselle Sokeritehtaalle Töölönlahdelle vai Olympiaterminaalin tiloihin Eteläsatamaan. Tennispalatsi, jossa museo nykyisin sijaitsee, on myyty Suomessa ja Ruotsissa toimivalle kiinteistösijoitusyhtiö Niamille.
Mallia museorakentamiseen Roomasta
Kansallismuseon korjaus- ja uudisrakennushanke lienee merkittävin museosatsaus lähivuosina. Se on remontissa vielä seuraavan kahden vuoden ajan. Samuli Miettinen, vuoden 2024 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon voittaja, suunnittelee eduskuntatalon päärakennuksen pohjoispuolen puistoon lisärakennusta ja uutta lasikatetta vanhalle Halkopihalle.
Suurin osa Kansallismuseon uusista tiloista tulee olemaan maan alla. Maan päälle tulevan puolipallomaljan keraamista verhousta työstetään parhaillaan Saksassa. Halkaisija tulee vastaamaan täsmälleen Rooman Pantheonin sisätilan läpimittaa – tarkoituksella. Maanpäälliseen osaan tulee uusi sisäänkäynti, näyttelytiloja ja kahvila-ravintola.
Jugend-rakennuksen remontissa on mukana monta restaurointiin erikoistunutta arkkitehtitoimistoa, kuten Ilo-arkkitehdit A-konsultit, Talli ja akateemikko Vilhelm Helander.
Etelärannan kiistainalainen rakennushanke
Kolmas museorakentamisen kannalta mielenkiintoinen hanke pääkaupungissa on Arkkitehtuuri- ja designmuseon uudisrakennus Etelärantaan. Kilpailun ensimmäinen vaihe päättyi joulun alla, ja toisen vaiheen pitäisi ratketa kuluvan vuoden syyskuussa.
Kilpailujuryn puheenjohtaja Mikko Aho on myös museon rakennuttamista varten perustetun kiinteistöyhtiön johdossa. Kilpailuun tuli yli 600 ehdotusta. Paikka on arka ja kiistanalainenkin. Ahon mukaan kakkosvaiheeseen valitut ehdotukset ovat vielä aika raakileita, ja niitä on tarkoitus kehittää juryn antaminen ohjeiden mukaan ennen kuin finaalivaihe ratkeaa.
Arkkitehtuuri- ja designmuseon sijoittaminen Etelärantaan on herättänyt paljon vastustusta. Osa vastustajista näkee tämän sysäyksenä Helsingin rantojen lisärakentamiseen. Lisäksi paikka on maailmanperintökohde Suomenlinnan museoalueen suoja-aluetta, minkä murentamisesta ei pidetä.
Historiaa ja tulevaisuutta rakentamassa
Valtakunnallista merkitystä oli myös viime vuonna ratkenneen Turun Historian ja tulevaisuuden museon kansainvälisellä arkkitehtuurikilpailulla. Tämä museo tulee Turun linnan läheisyyteen, paikasta on Turussakin kiistelty. Kilpailun voitti turkulaisen Sigge-arkkitehtien perustajaosakkaan Pekka Mäen kuuden harjakattoisen, makasiinimaisen kappaleen ehdotus. Museo tulee lähelle Turun linnaa.
Turun kaupunkisuunnitttelujohtaja Timo Hintsanen kertoo, että tarkoitus olisi rakentaa museo vuosina 2028–2029 Turun 800-vuotisjuhlia varten, mutta kaikki riippuu siitä, milloin sataman uusi terminaali valmistuu.
Vanhojen rakennusten piilotettu potentiaali
Kun jossain päin maailmaa käydään arkkitehtuurikilpailua museon rakentamisesta, saa se yleensä kansainvälistä huomiota jo kilpailuvaiheessa, Viime vuonna esimerkiksi Norjan Kristiansandiin viljasiiloihin avattu taidemuseo oli laajasti noteerattu tapaus. Euroopassa onkin viime vuosikymmeninä juhlittu juuri vanhoihin teollisuusrakennuksiin perustettuja museoita.
Bilbao-ilmiö on näkynyt pienimuotoisesti Suomessakin. Ilmiöllä tarkoitetaan Frank Gehryn suunnitteleman, vuonna 1997 valmistuneen Guggenheim-museon antamaa piristysruisketta taantuvalle teollisuuskaupungille.
Pienille paikkakunnille, kuten Tammisaareen, Mänttään tai Inariin, on saatu taide- ja arkkitehtuurituristeja uusien museoiden valmistuttua. Voi liioittelematta sanoa, että hyvät, uudet museot, olivat ne sitten uudisrakentamista tai vanhan korjaamista uuteen käyttötarkoitukseen, voivat olla kunnille tärkeä vetovoimatekijä.
Tammisaaren yksityisillä lahjoitusvaroilla rakennettu, JKMM-arkkitehtien Asmo Jaaksin suunnittelema musta, puinen museorakennus Chappe avattiin vuoden 2023 huhtikuussa. Se on osa Tammisaaren museota, ahtaaseen paikkaan hyvin sovitettu uudisrakennus. Jaaksi suunnitteli aikaisemmin Amos Rexin taidemuseon Lasipalatsiin, mikä on myös osoittautunut yleisövetonaulaksi.
Vanha viini on parempaa kuin uusi
Tampereella olisi voitu harkita loppuun Sara Hildénin taidemuseon siirtämishanke Finlaysonin alueelle, ennen kuin julistettiin kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu. Kilpailu oli sinänsä korkeatasoinen ja voittaneet ehdotukset mielenkiintoisia, mutta prosessi osoittautui virheeksi. Lopulta vuosi sitten päätettiin, että museo pysyy Särkänniemessä.
Museon siirtämistä vastustettiin jo alun pitäen: tamperelaisen Pekka Ilveskosken suunnittelema museo on Sara Hildénin lahjoitus Tampereelle, ja sijainti Särkänniemen kauniissa järvimaisemassa ihanteellinen. Se on museoksi varta vasten suunniteltu ja näyttelytilat ovat hyviä.
Tampereen taidemuseon korjaus ja laajennus, josta käytiin myös korkeatasoinen arkkitehtuurikilpailu vuonna 2017, on viivästynyt, mutta nyt on päätetty rakentamisen aloittamisesta ensi vuonna. Voittaneen Siilo-nimisen ehdotuksen oli tehnyt helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Aarti-Ollila-Ristola.
Postmodernismin helmiä
Postmodernismin levitessä 1970–80 -luvuilla siitä tuli myös uusien museorakennusten muoti. Uusia museoita rakennettiin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin varallisuuden ja taidemyönteisyyden merkeiksi.
Frankfurtin modernin taiteen museon avajaisia vietettiin vuonna 1991 (kilpailu oli pidetty 1982). Rakennuksen suunnitteli itävaltalainen arkkitehti Hans Hollein. Hän oli aikaisemmin toteuttanut myös Mönchengladbachin taidemuseon suunnittelun. Saksaan museoita rakennettiin useita, aikaisemmin oli avattu esimerkiksi Kölnin Ludwig-museo (Bussmann-Haberer 1986).
Suomessa Kristian Gullichsenin suunnitteleman nykytaiteen museon Porin entiseen pakkahuoneeseen vuonna 1981 oli tapaus. Mutta 1980-luvulla käytiin vielä kovaa kamppailua puuttuvasta valtakunnallisesta nykytaiteen museosta.
Kaksivaiheisen arkkitehtuurikilpailun voitti amerikkalainen Steven Holl. Kiasma valmistui vuonna 1998, ja se osoittautui yleisömagneetiksii heti valmistuttuaan. Ennen viimeistä remonttia vuonna 2019 siellä kävi 375 000 katsojaa, mikä on huikea luku. Taidemuseot ja taidenäyttelyt ovat olleet koko 2000-luvun varsin suosittuja vierailukohteita ja esimerkiksi Museokortti on vauhdittanut kehitystä.
Onnistuneita muutostöitä maailmalta
Tällä vuosisadalla on Euroopassa on muutettu vapautuneita teollisuusrakennuksia tai muita liiketiloja museoiksi enemmän kuin aikaisemmin. Tate Modern rakennettiin alunperin vanhaan lämpövoimalaan sveitsiläisten arkkitehtien Herzog-deMeuronin suunnitelmien mukaan.
Kun Suomessa on ehdotettu Hanasaaren voimaloiden muuttamista museoksi, on väitetty, ettei lämpövoimalan puhdistaminen museoksi onnistu. On onnistunut Lontoossa. Esimerkkejä vanhojen rakennusten käyttötarkoitusten muuttamisesta museoiksi on runsaasti Euroopassa, myös Pohjoismaissa ja Tallinnassa.
Hyvä esimerkki on brittiläisen David Chipperfieldin suunnittelema kulttuuriperinnön museo Mudec Milanossa. Se on rakennettu esikaupunkialueelle keskelle tylsiä toimistorakennuksia. Mudecin valmistuttua vuonna 2015 alueelle tuli uusia gallerioita ja design-liikkeitä. Museo on nostanut alueen statusta. Toisaalla Milanossa on hollantilaisen Rem Koolhaasin OMA-toimiston Prada-säätiölle suunnittelema kulttuurirakennusten kokonaisuus entisen panimon alueelle.
Suomessa näitä muutoksia on tehty muun muassa Tampereella, Hämeenlinnassa, Forssassa ja Joensuussa. Varkaudessa avattiin viime vuonna museokeskus Konsti korjattuun vanhaan tehtaan kouluun. Kaapelitehdas Helsingissä oli uranuurtaja.
Lähteet:
Juttua varten on haastateltu Mikko Ahoa, Timo Hintsasta, Anna Vepsää, Samuli Miettistä, Asmo Jaaksia ja Miia Perkkiötä.
Kirjallisia lähteitä mm. Marja-Liisa Rönkkö: Suomalainen taidemuseo (1999), Douglas Crimp: Museon raunioilla (1990), artikkelissa mainittujen museoiden kokoelmaluettelot sekä kilpailuohjelmat.