Museoissa säilytetään kulttuuriomaisuutta, kuten valtakunnallisesti ja paikallisesti merkittävää esineistöä, taidetta ja tekstejä. Koska museot siten kantavat muistiamme, niiden suojeleminen uhkilta on tärkeää.
Varautuminen kulttuuriomaisuutta koskeviin uhkiin on Suomessa kiihtynyt sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kulttuuriasiainneuvos Eeva Teräsvirta ja kulttuuriasiainneuvos Tapani Sainio opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertovat, että nyt eletään aikaa, jolloin eri toimijoiden roolia ja vastuita varautumisessa määritellään ja tarkennetaan.
Teräsvirralla ja Sainiolla on ministeriössä varautumiseen liittyviä työtehtäviä. Yksi tehtävistä on vuonna 2025 päivitetyn Yhteiskunnan turvallisuusstrategian edistäminen. Strategiassa kuvataan yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle elintärkeät toiminnot, vastuussa olevat tahot ja tehtävät toimintojen ylläpitämiseksi. Yksi elintärkeä toiminto on henkinen kriisinkestävyys.
”Kaikkiin elintärkeisiin toimintoihin liittyy strategisia tehtäviä. Yksi henkiseen kriisinkestävyyteen liittyvä tehtävä on kulttuuripalvelujen ylläpitäminen ja kulttuuriomaisuuden suojelu”, Sainio sanoo ja lisää, että sen tehtävän kautta museot näkyvät strategiassa.
Teräsvirta ja Sainio käyvät keskustelemassa Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta ja henkisestä kriisinkestävyydestä eri tahojen kanssa ja erilaisissa tilaisuuksissa, kuten Museopäivillä 2026.
Kollegat ja paikallisyhteisöt voivat auttaa
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Ukrainassa ei oltu riittävän varautuneita kulttuuriomaisuuden suojeluun. Ukrainan museoliiton perustajajäsen ja johtaja Milena Chorna haluaa jakaa kokemuksia myös epäonnistumisista sekä siitä, mitä niistä on opittu. Tiedoista voi olla hyötyä maissa, joissa varautumista tehdään ajoissa.
Se, mikä on pelastanut paljon Ukrainan museoiden esineitä ja kokoelmia, on ollut museotyöntekijöiden sitoutuneisuus työhönsä. Kun Venäjä hyökkäsi, suuri osa Ukrainan museoista oli etulinjassa tai alueilla, jotka miehitettiin nopeasti. Museotyöntekijät alkoivat piilottaa esineitä ja evakuoida kokoelmia. Heillä ei valitettavasti ollut riittävästi tiloja, joihin piilottaa esineitä. Jos kokoelmaa ei pystytty evakuoimaan, moni museonjohtaja jäi seuraamaan, mitä kokoelmalle tapahtui ja tallentamaan tilannetta.
Länsi-Ukrainan museot ovat ottaneet Itä-Ukrainasta evakuoituja kokoelmia suojiinsa. Chorna kannustaa kaikkia museotyöntekijöitä luomaan yhteyksiä kollegoiden kanssa. Sillä tavoin luodaan siteitä museoiden välille.
”Horisontaaliset siteet ovat auttaneet pelastamaan sen, mitä Itä-Ukrainasta on pelastettu”, Chorna sanoo.
Varautumisessa kannattaa huomioida, että museotyöntekijät eivät välttämättä jää museoon, jos kotimaassa alkaa sota. Osana varautumista museoiden kannattaa edistää vuorovaikutusta paikallisten yhteisöjen kanssa. Ukrainasta löytyy esimerkkejä siitä, että museoiden kävijät ovat auttaneet esineiden piilottamisessa ja museorakennusten kunnostamisessa.
Uusia toimijoita ja uutta yhteistyötä
Pian sodan alettua Ukrainassa perustettiin Museum Crisis Center. Chorna on yksi keskuksen perustajajäsenistä. Keskuksen tarkoitus oli auttaa Ukrainan museoiden pelastamisessa.
”Etsimme esimerkiksi pakkausmateriaalia ja kuljetuksia kokoelmien evakuoimista varten.”
Ukrainan museoliitto perustettiin vuonna 2024. Silloin tarvittiin luotettava taho välittämään muun muassa eurooppalaisista museoista Ukrainan museoihin tulevia rahallisia avustuksia. Sittemmin Chorna valittiin asiantuntijaksi Euroopan komission työryhmään Ukrainan kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Sen ansiosta uudesta museoliitosta tuli asiantuntemustaan tarjoava kumppani muille.
Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt kulttuuriomaisuuden turvaamisen seurantaryhmän ja asiantuntijaryhmän. Siihen kuuluu laajasti asiantuntijoita eri aloilta, kuten ministeriöistä ja puolustusvoimista. Teräsvirta ja Sainio kuuluvat ryhmään. Tarkoitus on edistää varautumista esimerkiksi tuottamalla aineistoa, jota voi käyttää käytännön varautumistyössä. Museot hyötyvät aineistosta.
Sota tai muut aseelliset selkkaukset ovat vain yksi uhkista, joihin täytyy varautua. Myös ilmastonmuutos, myrskyt, tulvat ja tulipalot saattavat tuhota kulttuuriomaisuutta. Yksi uhka on rikollisuus. Myös häiriöt sähkönjakelussa ja energiahuollossa ovat uhkia. Kulttuuriomaisuutta koskevan tiedon hallinnoinnissa ja säilyttämisessä pitää huomioida kyberturvallisuus.
”Kaikkiaan varautuminen on monitahoinen ja vaativa tehtävä”, Sainio sanoo.
Suomessa varautumista pohditaan myös muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Kulttuuriomaisuuden kohdalla täytyy suunnitella, suojeltaisiinko sitä paikan päällä vai siirtämällä. Teräsvirta sanoo, että siihen liittyvät ratkaisut ovat Ruotsissa Suomea pidemmällä. Tulevaisuudessa niitä voidaan kenties hyödyntää täälläkin.
Digitointi kuuluu varautumiseen
Chornan mukaan Ukrainasta on lain takia melkein mahdotonta siirtää museoiden esineitä ja kokoelmia ulkomaille. Hän ajattelee, että kansainvälinen yhteistyö evakuoinneissa olisi hyödyllistä. Kun maassa on sota, mikään alue siellä ei välttämättä ole täysin turvallinen.
Venäjän armeija tähtää Ukrainassa museoihin ja kulttuuriomaisuuteen tarkoituksellisesti. Syynä on halu muuttaa käsitystä historiasta. Chorna tietää, että venäläisillä sotilailla on asiantuntijoiden määräykset siitä, mitkä esineet Ukrainan museoista pitää ryöstää ja mitkä pitää tuhota.
”He tähtäävät kulttuuriseen identiteettiin.”
Toisinaan tuhotun Ukrainan historiasta kertovan museon paikalle rakennetaan Venäjän historiasta kertova museo. Paikallista historiaa ja ryöstettyä esineistöä saatetaan hyödyntää itselle sopivalla tavalla. Esineet, jotka ovat todisteita Venäjän epäonnistumisista, tuhotaan.
”Siksi ne pitäisi piilottaa ensin.”
Chorna jatkaa, että museonjohtajilla pitäisi olla vapaus tehdä päätöksiä erityisissä oloissa ilman hyväksyntää korkeammalta taholta – esimerkiksi päätöksiä kokoelmien siirroista. Ukrainassa museonjohtajilla ei ole vapauttaa päättää kokoelmien siirrosta itse, minkä takia idässä menetettiin kokoelmia.
Sodassa on menetetty paitsi museoiden esineitä ja kokoelmia, myös tietoja niistä. Chornan mukaan vain prosentti tai vähemmän kokoelmien rekistereistä oli tallennettu digitaaliseen muotoon Ukrainassa.
”Jos menetät kokoelmasi, sinulla pitäisi olla toivo siitä, että voit saada sen takaisin”, hän sanoo.
Suomessa museoiden esineistö on laajasti luetteloitu ja digitoitu. Seuraavaksi on huolehdittava, että tiedot ovat käytettävissä vuosikymmenienkin kuluttua.
”Digitaalisen tiedon pitkäaikaissäilytys on ratkaisu siihen”, Sainio sanoo.
Teräsvirta on sitä mieltä, että Suomen tärkeimmät kulttuuriperintökohteet pitäisi 3D-mallintaa, vaikka teknologia onkin kallista.
Museoiden aukiolo on merkityksellistä
Ukrainan pääkaupunki Kiovassa, Sotamuseossa, esillä oleva Ukraine – Crucifixion -näyttely kertoo Venäjän hyökkäyksestä. Kiovankin alueita miehitettiin väliaikaisesti keväällä 2022. Alueiden vapauduttua museotyöntekijät menivät dokumentoimaan tapahtumia. He keräsivät näyttelyyn esimerkiksi esineitä, kuten vaurioitunutta kulttuuriomaisuutta. Ukraine – Crucifixion -näyttely avattiin keväällä 2022, toukokuun alkupuolella.
Henkisen kriisinkestävyyden kannalta tärkeää on paitsi museoiden ja kulttuuriomaisuuden olemassaolo, myös se, että museot tarjoavat palveluita. Se, että palvelut toimivat kriisitilanteissakin, luo vakautta.
Chorna on Valtion ilmailumuseon varajohtaja. Hän kertoo, että Kiovan museot ovat nyt pääsääntöisesti auki. Niissä jatketaan perinteistä museotyötä. Koska arvokkaimpia esineitä on piilotettu ja evakuoitu, museotyöntekijät ovat muutelleet museoiden toimintaa. Pääkaupungin museoista on tullut esimerkiksi yhteisöllisiä keskuksia, joissa järjestetään koulutuksia. Ukrainan kansallishistorian museossa on idästä evakuoitujen museoiden näyttelyitä.
Itä-Ukrainan museoissa muutokset ovat olleet vielä suurempia. Dnipron historiallisesta museosta on tullut keskus pakolaisille. Pakolaiset tulivat Luhanskin ja Donetskin alueilta, jossa on tapana mennä museoon, kun tarvitaan apua.