Kimmo Levä on museoalan pitkänmatkanjuoksija, jonka ensimmäinen kosketus alaan oli kesäopastyö Kauhajoen eduskuntamuseossa 1985. Suomen nuorimpana museonjohtajana hän aloitti tieliikennemuseo Mobiliassa 1994.
2026 helmikuussa 60 vuotta täyttänyt Levä on ehtinyt johtaa kolmea merkittävää museoalan tahoa, Museoliittoa, Kansallisgalleriaa ja maaliskuun alusta lähtien Museovirastoa. Kaikissa töissä on tarvittu sekä sitkeyttä että halua kehittyä – aivan kuin tärkeimmässä harrastuksessa, maratonien juoksemisessa.
Levän mielestä museoiden suurin uhka on se, jos niiden merkitystä ei ymmärretä.
”Meidän pitää osata entistä paremmin kuvata sitä, mitä ilman yhteiskunta jää vaille, jos taloudelliset resurssit häviävät.”
Talous
Talouspuhe hallitsee nyt kulttuurikenttää, mutta eivät raha-asiat ole koskaan olleet merkityksettömiä. Talousosaaja ei pelkää bisnespuhetta, kun se on tarpeen.
”Johtamiseen liittyy talouden turvaaminen. Kun menin Mobiliaan, muutaman vuoden toiminut museo oli vaikeuksissa. Piti miettiä ansaintamallia, ja rakensimme kokoelmatyöstä kaiken perustan. Emme suostuneet ottamaan vastaan isoa lahjoitusta vaan ehdotimme, että voimme hoitaa kokoelmaa. Näin opimme tuotteistamaan osaamisemme.”
Johtaessaan Museoliittoa 2011–2021 Levä oli luomassa Museokorttia, josta on tullut kansainvälisesti huomattu menestystarina. Vuoteen 2014 museoiden lipputulot olivat pysyneet tasaisina, eivätkä silloiset markkinointikeinot riittäneet.
”Museokortin lanseerauksen jälkeen lipputulot ovat kolminkertaistuneet ja myös omarahoitusosuus on kasvanut. Se on siis parantanut tilannetta ja korvannut julkisen rahoituksen leikkauksia jonkin verran. Silti museoiden julkinen rahoitusosuus on edelleen hieman alle 80 prosenttia, eikä ole näkymää, että ne pärjäisivät pelkillä pääsylipputuloilla.”
Teknologia
Museokortti on esimerkki maksuteknologiasta, johon pystyttiin liittämään markkinointi ja imagon vahvistaminen. Museot näkyvät yhä enemmän verkossa ja digityökaluja tulee käyttöön koko ajan tekoälyä myöten.
”Aluksi digitaalisuus on lisännyt kustannuksia, kun on mahdollistettu sekä fyysinen että digitaalinen kokemus. Mutta se on lisännyt saavutettavuutta: teoskuvia on saatavilla ja palveluja pystytään viemään omiin kanaviin. Esimerkiksi Kansallisgallerian sosiaalisen median luvut olivat viime vuonna 95 miljoonaa katselua.”
Tekoäly tarjoaa mahdollisuuksia esimerkiksi kokoelmien puutteellisten tietojen täydentämisessä. Teknologia lisää myös itsepalvelua. Kansallisgallerian lipunmyynti muuttuu täysin digitaaliseksi 2030 mennessä.
”Edelleen ihmiset haluavat vierailla fyysisesti paikalla, mikä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla. Mutta koko ajan on myös enemmän ihmisiä, joille liikkuminen on vaikeaa. Matkustavista ihmisistä syntyy myös iso hiilijalanjälki. Siksi digitaaliset museon palvelut ovat tärkeitä.”
Tehtävä
Museoissa käyminen arkipäiväistyy, mikä ei estä näkemästä niiden suuria tehtäviä yhteiskunnassa.
”Nuorena ajattelin, että yhteiskunta pyörii, ja museo toimii jossain sen ulkokehällä. Nyt ajattelen, että se on osa arkista yhteiskunnan toimintaa, ei mikään oma siilo. Museotoiminta on luovaa taloutta, koulutusta, kulttuuria ja sosiaalipolitiikkaa, jopa osa maanpuolustusta. Me alalla tunnistamme tämän, mutta ulkopuolella ei aina tunnisteta. Kulttuuriministeriön budjetilla hoidetaan oikeastaan monen politiikan sektorin asioita. ”
Kokoelmissa on paljon myös sellaisia esineitä ja tietoja, joiden arvoa joku ei näe juuri nyt. Niissäkin on kyse kulttuuriperinnön säilyttämisestä.
”Jo museolaissa mainitaan demokratian vahvistaminen. Demokratiaa heikennetään sillä, että tietoon ei luoteta. Museoita kuitenkin pidetään edelleen luotettavina. Esimerkiksi Ukrainassa kannetaan huolta kulttuuriperinnön säilymisestä, ja sitä on pyritty suojelemaan tarkasti sodan keskellä.”
Tulevaisuus
Levä sai johtoonsa aiempaa suuremman Museoviraston, johon vuoden alussa liitettiin Suomenlinnan hoitokunta ja Suomen suosituin Unescon maailmanperintökohde. Kansallismuseo avataan peruskorjauksen jälkeen 2027 alussa. Näille on taattava tulevaisuus, jossa kulttuuriperintö säilyy.
”Olen strategiauskovainen, olin sitä jo Mobiliassa. Kansallisgalleriassa aloitin strategiatyöllä kysymällä, mitkä ovat niitä tunnistettavia asioita, joita pitää muuttaa, mutta joihin ei vielä ollut löydetty yhteistä suuntaa. Aloimme puhua Kansallisgalleriasta, jotta Sinebrychoffin taidemuseon, Ateneumin ja Kiasman muodostama hieno kokonaisuus näkyy.”
Pääjohtaja luottaa siihen, että myös Suomen suurimman museo-organisaation ratkaisut löytyvät yhteistyössä, kun muistetaan, ettei vaikuttavuutta mitata vain kävijämäärillä. Kimmo Levän omia oivalluksia syntyy jatkossakin yksinäisillä juoksulenkeillä.